Ei vielä mutta melkein

Tänään oli virallisesti ensimmäinen päivä lentokoulutusta: sovitimme haalarit, saimme kaapit ja lentopäiväkirjat ym. rekvisiittaa, ja porukka jaettiin opetusryhmiin.

Siviilipuolen lokikirja on vähän jyhmeämpi, kuin mitä intissä käytettiin.

Oman lennonopettajan kanssa käytiin läpi lennon valmistelu- ja jälkitoimet käytännössä ja huomenna olisi tarkoitus tehdä ensimmäiset lennot. Ohjelmassa on ainakin puolen tunnin tutustumislento kaikille ja osalle porukkaa jo ensimmäinen ”oikea” koululentokin, jos sää ja aikataulu sallivat.

Aivan mahtava homma.

Lentokoulutus alkaa

PPL-vaiheen viimeiset teoriatunnit ovat takana. Parin seuraavan viikon aikana on vielä muutaman aineen kokeet mutta jo ensi maanantaina on merkitty alkavaksi odotettu lentokoulutus.

Teoriat menivät nopeasti ohi. Jakso kesti kuusi viikkoa, joista pari oli nelipäiväisiä (ma-to). Tahti oli kohtalaisen tiivis, mikä sopi minulle hyvin kun ei ollut töitä tms. siinä sivussa vaan illat pystyi lukemaan aika täysipainoisesti. Töiden ohessa ei olisi onnistunut näin lyhyessä ajassa, tai ainakin arvosanat olisivat kärsineet kovasti.

Neljäntoista vuoden lentotauko päättyy pian!

Kakkara!

Ilmailulaskin eli kakkara oli minulle periaatteessa entuudestaan tuttu mutta en voi sanoa, että olisin hallinnut sen käyttöä oikeastaan millään tasolla. Tiesin vain, että ”sillä voi laskea juttuja”.

Perehdyimme eilen kapineen toimintaan navin (eli lentosuunnistuksen) oppitunneilla ja onhan se kyllä huikea laite! Kakkaralla onnistuvat yksikkömuunnokset, kulutus- ja lentoaikalaskut, tuulikorjaukset, ja vaikka mitä muuta. En oikeastaan vielä tiedä edes sitä, että kuinka vähän tiedän tuosta ilmailijoiden myyttisestä taikakalusta.

Kakkaran käyttöohjekirja pääsee iltalukemistoon, tätä pitää oppia lisää.

Opiskelua, kokeita, arkea

Meneillään olevan PPL-osion* teoriavaihe sisältää yhdeksän ainekohtaista koulun koetta joiden jälkeen tehdään vielä virallinen Trafin koe, jossa mitataan kootusti kaikkien osa-alueiden hallintaa. Kokeet tulevat aika nopealla tahdilla, viimeisestä oppitunnista kokeeseen on tähän mennessä ollut keskimäärin 2-3 päivää eli luettavaa riittää käytännössä koko ajan. Tällä hetkellä seuraava koe on ”vasta” maanantaina (kirjoitan tätä torstaina), joten rohkaistuin huilaamaan yhden blogipostauksen verran kun huomenna ehtii junassa lukea hyvän tovin.

*) PPL = yksityislentäjän lupakirja, ensimmäinen lentolupakirja jonka suoritamme koulutuksen alussa.

Jo legendaariseksi muodostunut Trafin kysymyspankki on tullut tutuksi kokeisiin valmistautumisessa. Suomenkieliset kysymykset on käännetty toisesta kielestä ja välillä tulee vastaan käännösvirheistä johtuvia päättömyyksiä, mutta ovathan nuo kysymykset ihan oma taiteenlajinsa muutenkin – eräs teoriakouluttaja sanoi osuvasti, ”valitse se, mikä on vähiten väärin tai eniten oikein”.

Vaikka kysymykset välillä ovat mitä ovat, on harjoituskokeiden tekemisestä ollut ainakin minulle paljon hyötyä – siellä huomaa hyvin, että mitkä asiat ovat huonosti hanskassa ja niitä tarkistellessa tieto painuu paremmin mieleen kuin monotonisesti lukemalla. Toki harjoituskokeissa ei kysytä ihan kaikkea mitä lentäjän on tarpeen tietää, joten myös perinteisellä pänttäämisellä on sijansa.

Ensimmäisten kolmen viikon aikana ei ole tarvinnut kärsiä vapaa-ajan ongelmista ja tuskin tarvitsee myöhemminkään ainakaan teoriakauden aikana. Nyt kun kämppä alkaa olla (spartalaisesti katsottuna) täysin varusteltu, alkaa Helsingin-päiville muodostua selkeä rytmi:

  1. herätys
  2. aamupala
  3. koululle
  4. oppitunteja
  5. lounas
  6. oppitunteja
  7. kämpälle
  8. päivällinen
  9. opiskelua
  10. puhelut kotiin
  11. lenkki
  12. suihku
  13. iltapala
  14. opiskelua
  15. nukkumaan

Mitäpä muuta kasvava lentopoika tarvitsee?

Viikonloput olen pyrkinyt pyhittämään perheelle. Se on onnistunut aika hyvin, koska arki-iltoina ja matkustaessa ehtii lukea sen verran varastoon, että viikonloppuna riittää enimmillään parin tunnin kertailu tärkeimmistä asioista ja kirjat voi muuten pitää laukussa.

Kokonaisuutta ajatellen kaikki sujuu jopa paremmin, kuin osasin ennakkoon toivoa. Perhe-elämä toimii yllättävän kivuttomasti, videopuhelut pitävät pahimman ikävän aisoissa ja viikonloppuna iskä saa sitten huomiota koko viikon edestä. Opiskelu on juuri niin mielenkiintoista kuin odotinkin joten aamulla herää erittäin mielellään, kun tietää mitä on päivän ohjelmassa.

Ensimmäiset ensimmäiset

Ensimmäinen yö opiskelutukikohdassa sekä pari ensimmäistä koulupäivää ovat jo takana ja nyt niitä ensimmäisiä vasta rupeaakin tulemaan – ensimmäisiä tunteja milloin mistäkin oppiaineesta, ensimmäinen reissu viikonlopuksi kotiin, ensimmäiset tentit, ja reilun kuukauden päästä myös ne ensimmäiset lennot.

Teoriaopettajamme aloitti toisen koulupäivän kertomalla, että tänään käsiteltävä aihe (ilmailulaki) on kaikista kuivin juttu koko lentäjäkoulutuksessa. Tuntui siltikin kiinnostavammalta kuin yksikään luento yliopistoaikana, joten fiilis jatkoa ajatellen on erittäin jees. Voisin jopa sanoa, että aivan käsittämättömän siistiä olla juuri tässä, tehdä juuri näitä juttuja.

Asettuminen uusille nurkille sujuu ihan hyvin, löydän jo ilman karttaa lähikauppaan ja oma rappu rupeaa näyttämään tutulta. Huone on askeettinen ja sellaiseksi se jääkin – study, eat, sleep, repeat on Helsingissä vietettävän ajan motto.

Nyt pikku lenkille ja sen jälkeen kertaamaan päivän opintomateriaaleja.

Muuttokuorma käsimatkatavarana

Hyppään aamulla lentokoneeseen ja koska ensimmäinen ohjelmanumero on avainten haku HOASin toimistolta keskustasta, pakkaan mukaan vain kriittisimmät tavarat joilla selviää ensimmäisestä viikosta.

Sänky, pöytä ja työtuoli on hankittu tulevilta naapureilta. Tyynyn ja peiton tilasin verkkokaupasta, ne odottelevat noutajaansa lähipostissa. Syömiset hoituvat alkuvaiheessa luolamiestyylillä suoraan purkista, joten vaihtovaatteiden lisäksi mukana ovat vain juoksuvehkeet sekä tietokone.

Tällä varustuksella ensimmäinen viikko voi olla aika primitiivinen elämys. Helsingissä on tarkoitus oleskelun sijaan opiskella, joten ylimääräiset mukavuudet olisivatkin vain turhaan kilpailemassa huomiosta.

Vanhasta muistista?

Kurssin alkaessa ehtii tulla kuluneeksi 14 vuotta siitä, kun viimeksi ohjasin lentokonetta.

Aiemmasta kokemuksesta on varmasti hyötyä opinnoissa mutta nöyrästi täytyy lähteä liikkeelle. Tauko on ollut niin pitkä, että on käytännössä aivan sama onko tiimaa taskussa 0 vai 25 tuntia.

Odotan mielenkiinnolla, että miten kurssikaverit suhtautuvat oletettavasti loppukesästä tapahtuvaan neljänteen* yksinlentooni – tuleeko perinteiden mukaisesti kylpyhommia kun kyseessä on kuitenkin ensimmäinen soolo siviilikoneella?

*) Ensimmäinen ja kolmas yksinlento Vinkalla EFKA-EFKA, toinen kurssikavereiden heittämänä varuskunnan paloaltaaseen.

Viimeinen viimeinen

Eräs aikakausi päättyi tänään kun luovutin toimiston avaimet. Pieni loma väliin ja kauan odotetut ammattilentäjäopinnot alkavat reilun viikon kuluttua.

Viimeisten sijaan alkaa pian tulla ensimmäisiä.

Juuri tällä hetkellä tuntuu jopa vähän epätodellisen vapauttavalta, että Joku Muu hoitaa loppuun kesken jääneet projektit eikä seuraavan kvartaalin tulos ole enää millään tavalla minun vastuullani. Toisaalta vapaus on vähän pelottavaakin, tulot pienenevät ihan merkittävästi ja parin vuoden päästä pitäisi löytää uusi työpaikka.

Tunnistan itsekin, että tällä hetkellä tulevaisuuden odotukseni ovat melko optimistisia ja on todennäköistä, että joitakin pettymyksiä tulee. Riski sisältää aina kaksi mahdollisuutta.

Odotusta

TJ, Tänään Jäljellä, tai Tarkka on ainakin jokaiselle varusmiespalveluksen suorittaneelle tuttu mittari. Olen vähän mittausfiili – seuraan ja tilastoin kodin sähkönkulutusta, laitan lenkille aina sykemittarin ja GPS-seurannan päälle, teen huvikseni Excel-taulukoita näennäisen satunnaisista aiheista… Olisi outoa, jos en olisi kiinnostunut myös TJ-luvuista.

Inttiaikana oli yleinen vitsi, että JP tietää varmasti päivän TJ:n – ja kyllähän minä tiesinkin. Kyse ei (aina) ollut siitä, että halusin TJ0:n tulevan mahdollisimman nopeasti. TJ:n – kuten muidenkin asioiden – mittaaminen ja seuraaminen on minulle ensisijaisesti hauska harrastus. Se on jopa vähän meditatiivista, kun säännöllisesti kiinnittää huomiota johonkin näennäisen pieneen seikkaan omassa arjessaan. Sellaiseen seikkaan, jota ei muuten tulisi huomioineeksi.

Kun kurssille pääsyni varmistui, laitoin aika pian kännykän aloitusnäyttöön TJ-laskurin viimeiseen työpäivään. Lukema oli silloin vähän päälle 90, tätä kirjoittaessani se on 3. Kuukaudet ovat muuttuneet viikoiksi, päiviksi… Nyt viimeinen aamu ja avainten luovutus ovat jo tosi lähellä.

TJ wäbä!

Viimeinen työpäivä on ensimmäinen iso etappi tällä matkalla. Seuraavaksi tulee ensimmäinen koulupäivä, ensimmäiset kokeet, ensimmäiset lennot…

Viimeisten tilalle alkaa tulla ensimmäisiä.

Uuden alkaessa kaikki ei varmasti ole ruusunpunaista ja hienoa. Jossain vaiheessa tulee lasten ikävä, väsymys viikoittaiseen reissaamiseen, ehkä koko hankkeen kyseenalaistaminen. Silloin täytyy vain uskoa, että tämä on sen arvoista.