Meneillään olevan PPL-osion* teoriavaihe sisältää yhdeksän ainekohtaista koulun koetta joiden jälkeen tehdään vielä virallinen Trafin koe, jossa mitataan kootusti kaikkien osa-alueiden hallintaa. Kokeet tulevat aika nopealla tahdilla, viimeisestä oppitunnista kokeeseen on tähän mennessä ollut keskimäärin 2-3 päivää eli luettavaa riittää käytännössä koko ajan. Tällä hetkellä seuraava koe on ”vasta” maanantaina (kirjoitan tätä torstaina), joten rohkaistuin huilaamaan yhden blogipostauksen verran kun huomenna ehtii junassa lukea hyvän tovin.
*) PPL = yksityislentäjän lupakirja, ensimmäinen lentolupakirja jonka suoritamme koulutuksen alussa.
Jo legendaariseksi muodostunut Trafin kysymyspankki on tullut tutuksi kokeisiin valmistautumisessa. Suomenkieliset kysymykset on käännetty toisesta kielestä ja välillä tulee vastaan käännösvirheistä johtuvia päättömyyksiä, mutta ovathan nuo kysymykset ihan oma taiteenlajinsa muutenkin – eräs teoriakouluttaja sanoi osuvasti, ”valitse se, mikä on vähiten väärin tai eniten oikein”.
Vaikka kysymykset välillä ovat mitä ovat, on harjoituskokeiden tekemisestä ollut ainakin minulle paljon hyötyä – siellä huomaa hyvin, että mitkä asiat ovat huonosti hanskassa ja niitä tarkistellessa tieto painuu paremmin mieleen kuin monotonisesti lukemalla. Toki harjoituskokeissa ei kysytä ihan kaikkea mitä lentäjän on tarpeen tietää, joten myös perinteisellä pänttäämisellä on sijansa.
Ensimmäisten kolmen viikon aikana ei ole tarvinnut kärsiä vapaa-ajan ongelmista ja tuskin tarvitsee myöhemminkään ainakaan teoriakauden aikana. Nyt kun kämppä alkaa olla (spartalaisesti katsottuna) täysin varusteltu, alkaa Helsingin-päiville muodostua selkeä rytmi:
- herätys
- aamupala
- koululle
- oppitunteja
- lounas
- oppitunteja
- kämpälle
- päivällinen
- opiskelua
- puhelut kotiin
- lenkki
- suihku
- iltapala
- opiskelua
- nukkumaan
Mitäpä muuta kasvava lentopoika tarvitsee?
Viikonloput olen pyrkinyt pyhittämään perheelle. Se on onnistunut aika hyvin, koska arki-iltoina ja matkustaessa ehtii lukea sen verran varastoon, että viikonloppuna riittää enimmillään parin tunnin kertailu tärkeimmistä asioista ja kirjat voi muuten pitää laukussa.
Kokonaisuutta ajatellen kaikki sujuu jopa paremmin, kuin osasin ennakkoon toivoa. Perhe-elämä toimii yllättävän kivuttomasti, videopuhelut pitävät pahimman ikävän aisoissa ja viikonloppuna iskä saa sitten huomiota koko viikon edestä. Opiskelu on juuri niin mielenkiintoista kuin odotinkin joten aamulla herää erittäin mielellään, kun tietää mitä on päivän ohjelmassa.
Kuulostaa hyvältä! Tsemppiä!💪