Ammoisina ATR-aikoina naputtelin postauksen työvuorolistalle osuvista reiteistä. Inspiraationpuutteessa vanhoja juttuja selaillessani hoksasin, että tästähän voisi kirjoittaa Embraer-version nyt, kun suihkariverkostosta on kertynyt hetken verran kokemusta.
EMJ-työvuororakenteista kirjoittelin jo aiemmin, mutta tässä postauksessa siis asiaa ennen kaikkea kohteista.
Embraer-verkostossa keskimääräinen keikka on huomattavasti pidempi, kuin ATR:ssä – useimmiten huidellaan 1,5 – 3 tunnin reissuja, kun Atikalla päästiin perille useimmiten alle tunnissa. Ympyrän suuremman säteen myötä myös kohdevalikoima on hieman laajempi, kun ulottuville tulee käytännössä koko Eurooppa.
Atikassa ollessani vähän moitiskelin, että pitkät lennot ovat tylsähköjä. Osittain totta edelleen, mutta paremman ergonomian (ja eväshuollon) myötä niitä on oppinut arvostamaan enemmän. On mukavasti aikaa syödä ihan rauhassa ja juoda jälkkärikahvit – joskus jopa pullan kanssa. Niiden jälkeen ehtii vielä käydä vessatauolla ja jaloittelemassa, sekä katsella maisemia ja/tai manuaaleja, kelistä hieman riippuen. Sekä tietysti suunnitella aivan spektaakkelimaisen upeita full magenta idle descenttejä, ja ajoittain jopa toteuttaa niitä, mikäli muu liikenne ei sotke suunnitelmia. Tästä descent planningistä on muuten tullut meikä-mandoliinon lempparihommaa – aiheesta tulee takuulla joskus oma postauksensa!
Lisääntyneen ruokailuajan lisäksi matkalento Embraerilla on sikälikin mukavampaa, että meillä on käytössä CPDLC eli Controller Pilot Data Link Communications. Käytännössä kyse on hienosti nimetystä tekstarijärjestelmästä, jota käytetään ei-aikakriittiseen lennonjohtoviestintään, kuten esimerkiksi jaksonvaihtoihin reitillä. Tämä parantaa työergonomiaa merkittävästi, kun suun ehtii syödä tyhjäksi ennen kuin on pakko painaa tangenttia.
Lentojen keskipituuden kasvaessa lokikirjan Top 10 Longest Duration -lista on mennyt ihan uusiksi, ja kympin listalla on enää vain yksi ei-Emppulento: syksyllä 2019 koulun Piper Arrowilla EFRO – EFTP, karmeaan vastatuuleen 3:37. Tämän hetken listaykkönen on Rhodos – Hesa 4:03, kakkosena Hesa – Reykjavik 3:47, ja näiden jälkeen on useita Keski-Euroopan vastatuulilentoja 3 – 3,5 tunnin haarukassa.
Jutun pääkuvana on kohdekarttani vuodelta 2024, jossa on sekaisin sekä ATR:ää että Embraeria. Osaan kohteista lennetään säännöllisesti molemmilla tyypeillä (esim. Rovaniemi, Oulu, Göteborg, Tallinna, Tukholma), mutta aika pitkältihän kohdevalikoima on siis vaihtunut laivaston myötä.
Layover-kohteissa vaihtuvuus ei olekaan ihan niin suurta – oheisesta käppyrästä muistelen, että EMJ-eksklusiivisia yöpyviä on vain Göteborg, Bryssel, Pariisi ja Köpis. Käppyrästä käy samalla ilahduttavasti ilmi suurin syy, miksi en ole kiirehtimässä ATR-kipparikurssille: Emppu on lähes joka yö Rollossa, joten kotiöitä kertyy aika mukavasti myös työn merkeissä.