Tekijä: JP

Huh, mikä tunne! Tulin juuri Traficomilta, jossa suoritin IR-teoriakokeet eilen ja tänään – tulokset 89-100 % (ka. 93%) eli kaikki seitsemän ainetta menivät kerralla läpi.

Viimeiset neljä kuukautta ovat menneet tiukasti näihin sessioihin valmistautuessa joten nyt on oikeastaan vähän tyhjä olo, kun huomenaamulla ei tarvitse kirjautua Aviationexam.comiin ja ruveta naputtelemaan harjoituskysymyksiä läpi. Tulihan niitä sellaiset 11 000 kappaletta jo käytyäkin.

Ei lukeminen toki tähän lopu, seuraavaksi alan tutustumaan Piper Arrowin sielunelämään IR-lentovaiheen lähestyessä ja aika pian sieltä ovat myös massiiviset ATPL-teoriat tulossa vastaan. Nyt on kuitenkin yksi merkittävä virstanpylväs saavutettu minkä juhlistamiseksi ajattelin ottaa loppupäivän rennommin – ehkä vähän vain silmäillä Piperin ohjekirjaa, tai katsoa pari YouTube-videota aiheesta.

IR-teorioihin liittyvät lähiopetustunnit ja koulun kokeet on nyt suoritettu minun osaltani. Kaikki menivät kerralla läpi ja keskiarvoksi tuli 89 %, mihin olen oikeastaan vähän pettynyt – odotin harjoituskokeiden perusteella n. 92-94 % keskiarvoa mutta olin liian optimistinen.

Jos kaikki menee suunnitellusti, istun Traficomin kokeet parin viikon päästä Rovaniemellä. Sitä odotellessa kovaa opiskelua, ei näillä marginaaleilla uskalla jäädä laakereilleen lepäämään.

Kävin lapsuudessani alaluokat pienessä Vojakkalan koulussa, jossa kuutta vuosiluokkaa opetti kolme opettajaa – olimme siis vuorovuosina samassa luokkahuoneessa vuotta vanhempien ja vuotta nuorempien oppilaiden kanssa. Juniorivuoroissa, eli ykkös-, kolmos- ja viitosluokilla, oli jännittävää seurata aiemman saapumiserän tekemisiä – isot pojat ja isojen poikien jutut, tiedäthän. Vaikka ikäeroa oli käytännössä vain muutamia kuukausia, olivat ylemmän luokan oppilaat niin paljon rohkeampia, kokeneempia ja taitavampia, että heitä katsoi vielä vuosien päästäkin vähän ylöspäin.

Tällä viikolla tunsin itseni jälleen junioriksi, kun osa IR-teoriatunneistamme pidettiin yhdessä ATPL-vaiheen opiskelijoiden kertaustuntien kanssa. Näillä tyypeillä on melkein sata tuntia enemmän lentokokemusta ja niin paljon avitaatiotietoutta tuoreessa muistissa, että jo saman ilman hengittäminen tekee minusta paremman lentäjän… okei, leikki sikseen – oli oikeasti kiva päästä tutustumaan vanhemman kurssin opiskelijoihin, joita on nähnyt vain ohimennen lentokonehallilla. Ja kyllähän isojen poikien välituntiturinoista saattoi oppia jotain hyödyllistä, kuten vaikka pari uutta muistisääntöä kokeita ajatellen.

Tämän viikon teoriat ovat nyt torstai-iltana meidän kurssin osalta paketissa ja homma jatkuu ensi viikolla. Itse suoritin myös koulun kokeet tällä viikolla käsitellyistä aineista jo alta pois, jotta pääsen viranomaiskokeisiin heti kun se on mahdollista huhtikuun alkupuolella. Ensi viikko menee Helsingissä loppujen IR-tuntien parissa ja sen jälkeen jää vielä puolitoista viikkoa aikaa prepata ennen tulikoetta, eli Traficomin sessiota. Niiden jälkeen pääsee keskittymään täysillä simulaattorilentoihin ja sään salliessa myös PIC-harjoitteluun, jota on jo aika kovastikin ikävä.

IR-teoriat ovat kuulemma hyvää lämmittelyä ennen ATPL-teorioita. Olen viimeiset pari kuukautta viettänyt vuorotellen tabletin ja tietokoneen ääressä käyden läpi Aviationexamin (kavereiden kesken AE:n) tarjoamia harjoituskysymyksiä. Ennen tätä luin teoriamateriaalit läpi kertaalleen, pariin monimutkaisimpaan asiaan olen palannut muutamaan otteeseen mutta valtaosa opiskelusta on tapahtunut AE:n kysymystaustoitusten ja satunnaisten YouTube-videoiden kautta. Jälkimmäiset ovat olleet hyviä erityisesti sääopin kohdalla, esimerkiksi ilman liikkeiden ymmärtäminen on helpompaa liikkuvasta kuvasta kuin kirjoitetusta muodosta.

Olen tähän päivään mennessä käynyt läpi 6282 harjoituskysymystä ja tarkoitus on jatkaa noiden pyörittelyä aivan koepäiviin saakka. Osa kysymyksistä on hyviä, osa aivan järkyttävän huonoja ja tulkinnanvaraisia, suurin osa siltä väliltä. Huonoimpien kysymysten kohdalla on valitettavasti pakko opetella ulkoa oikea vastaus, parempien kanssa pärjää käsiteltävän asian ymmärtämisellä ja soveltamisella. Mitä arvelet vaikkapa tästä sääopin helmestä:

Cap clouds are one of three groups of mountain wave clouds.

A. They appear to be harmless.

B. Downdraughts as great as 5000 ft/min can be expected on the leeward side.

C. They appear to be harmless and downdraughts as great as 5000 ft/min can be expected on the leeward side.

D. They cool adiabatically and therefore evaporate.

Oppikirjojen perusteella vaihtoehto B olisi oikein mutta viranomainen* kuulemma haluaa, että vastaukseen sisällytetään myös subjektiivinen kommentti ”ne näyttävät vaarattomilta”… eli oikea vastaus onkin C. Ei kai siinä sitten.

*) Kokeet järjestää Suomessa Traficom mutta tässä asiassa sormi osoittaa kysymyspankkia ylläpitävään EASAan eli Euroopan lentoturvallisuusvirastoon. Todettakoon myös, että EASA on parhaillaan uudistamassa kysymyspankkia isolla kädellä ja toiveissa on, että huonot kysymykset ainakin vähenevät uudistuksen yhteydessä.

Tällä hetkellä ilmailulaki ja sääoppi tuntuvat kaikkein työläimmiltä aiheilta mutta onneksi tässä on vielä aikaa ennen kokeita. Ilmailulain osalta pitänee vielä tarttua kirjaankin asioiden selventämiseksi, ja samalla pitää opetella ulkoa pari taulukkoa.

Lähiopetusjakso alkaa ensi viikolla ja sen jälkeen vuorossa ovat viranomais­kokeet ja melkein 40 tuntia simulaattoria ennen oikealla koneella suoritettavaa lento-osuutta ja toivottavasti loppukesästä lupakirjaan lisättävää IR-kelpuutusta. Mittari­koulutus­ohjelmaamme sisältyy 32 sessiota hikikopissa (FNPT-laitteella) ja 13 lentoa Piper Arrow -koneella – alkukesästä pääsemme siis opettelemaan myös uutta konetyyppiä! Paljon vaativia, mutta myös palkitsevia juttuja edessä aivan muutaman kuukauden sisällä.

Pihalla on tällä hetkellä huikean hieno kevätkeli ja lentohaluja olisi vaikka kuinka paljon – onkin oikeastaan aika mukavaa, että ensi viikolla on asiaa Helsinkiin ja jonakin iltana teorioiden jälkeen voi käydä vähän keräämässä tiimaa.

Opiskeltavaa teoriaa on jo IR-vaiheessa ihan kohtuullinen määrä. Jos vertaa yliopiston tenttialueisiin, niin sivujahan ei ole paljoakaan mutta vaatimustaso osaamiselle on korkeampi – viranomaiskokeissa vaaditaan välillä hyvinkin yksityiskohtaisia tietoja käsitellyistä aiheista kun taas yliopistolla riitti, että oli jonkinlainen yleiskäsitys pystyäkseen kirjoittamaan asiasta (tai sen vierestä) pari sivua. Ei tämä mitään yli-ihmistä vaadi mutta töitä pitää tehdä.

Jopa hieman pelätyt viranomaiskokeet koostuvat monivalintakysymyksistä, joiden taso vaihtelee naurettavan helposta todella vaativaan. Koetilaisuudessa (katso myös aiempi postaus aiheesta) käytettävä tietokonejärjestelmä arpoo kysymykset aihealueittain siten, että jopa samassa istunnossa eri opiskelijoilla on eri kysymykset. On siis hieman arpaonnestakin kiinni, että rupeaako naurattamaan vai itkettämään.

PPL-tasolla itse kysymyspankki oli julkinen mutta oikeita vastauksia ei julkaistu. IR/CPL/ATPL-tasoilla viranomaisen käyttämä kysymyspankki ei ole lainkaan julkinen mutta opiskelun tueksi on tarjolla kolmannen osapuolen koostamia kysymyspankkeja (esim. Aviationexam), joihin kysymyksiä on kerätty kokeissa käyneiden muistitiedon varassa ja oikeat vastaukset on myös selitetty, usein jopa kuvien kera. Käytännössä jokainen ammattilentäjäopiskelija käyttää näitä palveluita opiskelun tukena, niin myös minä.

Yksityiskohtien muistamisessa erilaiset muistisäännöt ovat aivan välttämättömiä. Esimerkiksi Eat Chicken Tikka Masala auttaa muistamaan, miten EAS, CAS, TAS ja Mach-luku käyttäytyvät noustaessa ylöspäin. My Buddy Must Have Red Blood kertoo, että magneettinen suuntima saadaan laskemalla yhteen magneettinen suunta ja suhteellinen suuntima. Kata ajaa Boralla puolestaan paljastaa, että Adrianmeren seudulla puhalteleva Bora-tuuli on katabaattinen eli valumatuuli. Meteorologian opettaja kertoi muitakin muistisääntöjä katabaattisista tuulista mutta ne eivät ole ihan julkaisukelpoisia.

Muistisääntöjen lisäksi kysymyspankin kanssa harjoittelu on merkittävässä roolissa teoriakaudella. Kysymyspankin veivaaminen auttaa ensinnäkin tulkitsemaan ”EASA-kieltä”, jossa kysymyksen asettelu voi olla jopa hieman harhaanjohtava ja oikeakielisyydestäkin voi ajoittain olla montaa mieltä. Aikansa kun noita lukee tulee aivan paranoidi olo, kun jokin kysymys on täysin yksiselitteinen ja jopa helppo. Toinen hyöty on, että kirjasta luettuna vaikkapa jonkin navigointijärjestelmän tekniset spesifikaatiot eivät välttämättä jää helposti mieleen mutta nyt kun kysymyspankki on tarpeeksi monta kertaa näyttänyt punaista niin alan jo hiljalleen muistaa, että Galileo-satelliittien kiertorata on 56 asteen kulmassa päiväntasaajaan.

Kirjan ja kysymyspankin lisäksi YouTube on kultaakin kalliimpi – sieltä löytyy melkein mikä tahansa ilmiö tai asia selostettuna kuvien kanssa, jos ei muuten meinaa aueta.

On ollut jännittävää havaita, että nähtyäni tähän mennessä n. 1500 kysymystä huomaan tietäväni täysin intuitiivisesti asioita, joita en tiennyt missään vaiheessa oppineeni. Esimerkiksi sen, että SSR-kyselijän pitkä P4-pulssi tarkoittaa A/C/S all callia ja lyhyt puolestaan A/C all callia. Tämän vahingossa oppimisen haittapuolia ovat, etten oikein tiedä, mitä tuo käytännössä tarkoittaa tai miten tulen sitä tietoa aikanaan hyödyntämään…

Töitä riittää siis vielä. Nyt takaisin opintojen pariin.