JP – Sivu 3 – Lentoon.blog

Katkera tilitys

Sori, se oli klikkiotsikko. Tämä postaus voisi olla tosi katkerakin, mutta mitäpä se hyödyttäisi. Kerronpa kuitenkin fiiliksiä kun edellisestä lennosta tulee pian kuluneeksi vuosi.

En ole optimisti enkä pessimisti, minun lasini on puolillaan.
Arkistokuva. Kuvan lasi ei liity tapahtumiin.

Olen tiennyt ja tiedostanut projektin alusta asti, että ilmailu on äärimmäisen suhdanneherkkä ala ja työllisyystilanne voi hetkessä muuttua hyvästä katastrofaaliseksi. Peruskoulutuksen aikana muutamaan otteeseen kurssikavereiden kanssa keskusteltiinkin, että olisipa aika ikävä tilanne jos juuri valmistumisemme aikoihin iskisi uusi finanssikriisi tai muu vastaava järjestelmäshokki.

Tasan vuosi sitten tämän lentopojan tilanne näytti satumaisen hyvältä: olin aloittamassa yhtiökurssin ilman pienintäkään odotusjaksoa valmistumisen jälkeen ja silloisen arvion perusteella palkka rupeaisi juoksemaan tasan kaksi vuotta peruskoulutuksen aloittamisesta, eli olin päihittämässä tavoiteaikatauluni vuodella. Sitten tuli pari muuttujaa, jotka pistivät minun ja monen muunkin suunnitelmat uusiksi – esimerkkinä vaikkapa Ylen haastattelemat periskurssikaverini Marko sekä naapurikoulusta valmistunut Noora.

Minun tapauksessani koronavuosi ei ollut unelmien täyttymys, mutta ei myöskään kaamea katastrofi. Koska aiheista on pula ja kirjoittaa tekee mieli, listaan tähän koronavuoden henkilökohtaiset miinukset ja plussat.

—

Negatiivista:

– Tulonmenetykset, kun palkka ei lähtenyt juoksemaan suunnitellusti.

– TE-toimisto, jolla kävi pieni virhe ymmärrettävästi monimutkaisen asiani käsittelyssä. Ihmisille sattuu virheitä, minkäpä sille voi – toivottavasti ansiopäivärahat saa takautuvasti kun lautakuntakäsittely aikanaan valmistuu.

– Pitkä lentotauko, mikä tulee tekemään ensimmäisistä simusessioista hikisiä.

Positiivista:

+ Lisääntynyt vapaa-aika, jota oli keväällä vähintään riittävästi ja vielä nykyäänkin hämmentävän paljon.

+ Pankin joustavuus. Onneksi koulutuslainan lyhennysohjelma oli suunniteltukin alkamaan vasta kesällä 2021 ja asuntolainaan sai lyhennysjoustoa – muuten olisi ollut oikeasti paha paikka, koska em. TE-hämmingin vuoksi en saanut muutamaan kuukauteen mitään tuloja tai tukia.

+ Nopeahko työllistyminen aiemman ammattini pariin.

+ Öljymäen kellarissa odottava virkapuku. On sentään jalka oven välissä ja realistinen toive työllistyä verrattain nopeasti.

+ Terveys – viimeisten kymmenen vuoden ajan tarhasta on tullut viirus kotiin vähintään kerran kuussa, nyt meillä on ollut vuoden sisään vain kaksi flunssakierrosta joista itse sairastuin toiseen. Todettakoon, että tikku sieraimessa ei tuntunut niin pahalta kuin odotin – käy sinäkin testissä, jos on aihetta.

—

Plussia oli enemmän kuin miinuksia joten koronavuosihan oli lopulta hyvä juttu? En nyt ihan niinkään sanoisi, mutta olisi se voinut huonomminkin mennä.

Odotan innolla rokotusten etenemistä ja sen myötä ennustettua lentoliikenteen nopeaa elpymistä, mutta en tuudittaudu liikaan optimistisuuteen. Minun lasini ei ole puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä, vaan ihan vain puolillaan.

Lähes ilmailuvapaa postaus

Ilmailun saralta ei ole järisyttävää kerrottavaa, medikaali on taas vuoden voimassa mutta muuten status quo.

Edes jotakin julkaistakseni linkitän nyt yhden työnantajani blogiin, jossa julkaistiin hiuksen hienosti ilmailua sivuava kirjoitukseni – siinä sentään mainitaan Finnairin kanta-asiakasohjelma, vaikka muu teksti käsitteleekin kerettiläisesti ilmailun välttämistä.

On jälleen se aika vuodesta…

…kun puhelimessani kilahtaa muistutus, että rupeapa varailemaan aikaa medikaalin uusimiseksi tammikuussa. Periaatteessa on vähän pelottavaa mennä lääkärin syynättäväksi heti jouluruokavalion jäljiltä mutta toisaalta en yleensä mässäile mitenkään tolkuttomasti, joten eipä sitä tarkastusta tarvitse kummemmin stressata.

Vaikka oma ilmailuni on edelleen rajoittunut kotisimulla leikkimiseen, täytyy medikaali pitää voimassa jos vaikka kävisi lentämässä pikkukoneella. Itse asiassa ajattelinkin tässä piakkoin lähettää jäsenhakemuksen läheiseen ilmailukerhoon, että pääsisi pitämään lentotuntumaa yllä koronan taittumista odotellessa – siitä lisää vuodenvaihteen jälkeen.

Medikaalihan pitää uusia vähintään kerran vuodessa, hieman vanhemmalla iällä jopa puolivuosittain. Olen tähän asti hoitanut homman Vantaalla, kun siellä piti aikanaan käydä tekemässä alkutarkastus ja jatkoja oli luonteva hakea samasta paikasta kun muutenkin tuli rampattua etelässä aivan jatkuvasti. Nyt minulla ei ole ollut asiaa etelään sitten maaliskuun, joten tuntui turhauttavalta lähteä sinne yhden lääkärintarkastuksen takia – rupesin siis selvittämään onnistuisiko uusiminen lähempänä.

Onko sinuakin joskus mietityttänyt, että mihin lääkäriasemat käyttävät näitä paperikasseja?

Ihan ensimmäinen selvityksen paikka oli, että riittääkö yksittäinen ilmailulääkäri vai tarvitaanko ykkösluokan medikaaliin ilmailulääketieteen keskus (joita on vain PK-seudulla). Määräysten kannaltahan asia on aivan selvä, mutta sain taannoin eräältä taholta päinvastaista (virheellistä) tietoa ja hämmennyin. Asia vaati siis kysymistä kokeneemmilta ja varsin nopeasti varmistuikin, että ilmailulääkäri riittää kunhan valtuudet ovat kunnossa.

Seuraava homma oli löytää lähin ilmailulääkäri. Niitä ei ole pohjoisessa ihan hirveän montaa ja kun paikallinen ottaa vastaan vain työterveysasiakkaita, päädyin varaamaan ajan ihan naapurista eli Oulusta. Sekin on paljon lähempänä kuin Vantaa. Ja kivana bonuksena labrahommat voi hoitaa ennakkoon Rovaniemellä, niin eipä tarvitse kipittää jalat ristissä junalta lääkärikeskuksen näytteenottovessaan.

Nyt se selvisi! Paperipussissa on kiva kuljettaa noloja näytteenottovälineitä.

Seuraavaksi ohjelmassa on lanttulaatikkoa, vähän liikaa suklaata, sekä kunnon huilitauko maallisista töistä. Vaikka tämä ei olekaan joulupostaus, toivotan silti kaikille lukijoille turvallista joulua ja oikein mainiota uutta vuotta!

Koronarokote

Koronarokotteesta tuli hyviä uutisia. Koska työurani keskeytetty lentoonlähtö on sataprosenttisesti koronan syytä, ovat rokotteen edistysaskeleet hyvä juttu.

Autenttinen reaktioni luettuani uutisen koronarokotteesta.

Heitin välittömästi pilottilasit silmille, nostin jalat pöydälle, sammutin tietokoneen tallentamatta mitään ja poistin kaikki työpalaverit kalenteristani… nyt riittää nämä normityöt – KOHTA LENNETÄÄN TAAS!!!

…

No ei nyt sentään. Ottaa vielä hetken muutaman, ennen kuin liikenne toipuu ja koulutuksen jatkoa on näkyvissä, mutta uutinen tehokkaasta rokotteesta oli ehdottoman hyvä ja odotettu. Maalliset duunit jatkuvat toistaiseksi ja koronan taittumista seurataan innolla.

Lentokentäntie

Tänään tunsin itseni pitkästä aikaa lentäjäksi, kun postilaatikosta löytyi urani ensimmäinen Liikennelentäjä-lehti. Tätä avitaatiokliimaksia lukuun ottamatta alkusyksyn ilmailullisinta antia on ollut Lentokentäntien ajaminen työmatkalla aina muutaman kerran viikossa.

Lehden kansi kertoo kaiken oleellisen ilmailu-urastani.

Positiivista tilanteessa on se, että töitä on riittänyt kesästä asti aika sopivasti. Toimin osa-aikaisena digiproikkarina kahdessa rovaniemeläisfirmassa, joista tulee yhteenlaskettuna keskimäärin täydet viikkotunnit. Alan piirit ovat tunnetusti pienet joten sattuipa vielä, että toinen mainituista putiikeista on entisen (ja projektiluontoisesti nykyisenkin) työnantajani alivuokralaisena – kun katson työpisteeltäni oikealle ja ovi on auki, näen pari vuotta sitten tyhjentämäni työpöydän naapurihuoneessa.

Kukaan ei tiedä varmuudella, milloin pääsen taas bloggaamaan tätä kiinnostavammista omakohtaisista ilmailukokemuksista. Uutisten perusteella näyttää siltä, että Lentokentäntietä ei tarvitse ajaa päätyyn asti ihan lähiaikoina.

Harmittaako?

No totta kai. Mutta minkäpä tälle voi.

Korona ei ole lentoliikenteen ensimmäinen, eikä varmasti myöskään viimeinen kriisi. Yhteistä kaikille kriiseille on, että jossain vaiheessa kriisi loppuu ja sitten piloteista on taas huutava pula.

Aidan toisella puolen

Arvelin viime vuoden joulukuussa, että katselisin seuraavaa talvisesonkia ikkunaruudun toiselta puolen – ATR:n ohjaamosta. Tokihan ATR ei normaalioloissa juurikaan käy Rovaniemellä mutta ajatus oli niin runollinen, että otin taiteellisen vapauden julkaista sen faktuaalisesta epätarkkuudesta huolimatta.

Kaikki tietävät mitä alkuvuodesta tapahtui ja tällä hetkellä lentotyö jouluna 2020 näyttää minun osaltani enemmän kuin epävarmalta. Toivo elää vielä, mutta realisti pettyy harvemmin kuin optimisti.

Onneksi asun tässä lähellä lentokenttää, melkein loppulähestymislinjan alla, jolloin ilma-aluksia näkee ja kuulee päivittäin. Kerran kävin kentälläkin katsomassa, kun olin sopivasti liikkeellä norralaisen vierailuaikaan – onhan se vasta maalattu ATR kaunis, eikö olekin?

Ilman koronaa istuisin tuolla.

Microsoftin uusi lentosimu julkaistaan tasan viikon päästä. Jos olisi vähän irtorahaa niin olisin tilannut kunnolliset ohjaimet ja odottaisin vesi kielellä, nyt täytyy vielä pidätellä kunnes henkilökohtainen talouskriisi taittuu.

Kassi

Oulaisten karting-kisoista vuonna 1994 arpajaisvoittona saamani banaanifirman mainoskassi on ollut mukana monessa seikkailussa. Viimeisin (ja erikoisin) lisäys lokikirjaan on yli neljään kuukauteen venähtänyt säilytysjakso helsinkiläisen omakotitalon tyhjässä makuuhuoneessa.

Kassi on tullut kotiin.

Poikkeustilan alkaessa olin hiljattain vuokrannut huoneen mainitusta omakotitalosta, ajatuksenani käyttää sitä ensin perämieskurssin aikaisena opiskelutukikohtana ja sittemmin työasuntona töiden alkaessa parin kuukauden päästä. Universumi päätti toisin ja antoi iloksemme koronaviruksen. Ei vaatinut kummoisia ennustajanlahjoja kun maaliskuun alkupuolen uutisia seuratessani arvelin, että kurssimme tullaan todennäköisesti keskeyttämään ennen tyyppivaiheen alkua.

Suureksi harmikseni olin oikeassa. Yhtiökoulutusvaihe oli loppumetreillä: tiistain ohjelmassa oli pelastautumisharjoituksia Finnairin uimahallissa, keskiviikkona lukujärjestyksessä oli käsikirjan A-osan kirjallinen koe ja torstaina piti alkaa tyyppikoulutus. Olimme juuri pakanneet märät pyyhkeet ja vaatteet reppuihimme FFA:n pukuhuoneessa kun saimme nykyaikaisten televiestimien kautta vahvistuksen, että tyyppikoulutus ei ala torstaina.

Tukikohtaan päästyäni alkoi evakuoinnin valmistelu. Talon omistaja oli reissussa ja kabiinikurssilla opiskeleva kämppikseni oli vastaavassa tilanteessa kuin minä, joten ohjelmassa oli pakkaamisen ohella ruokakaappien tyhjentäminen, ettei keittiöön muodostu uutta ekosysteemiä ennen kuin vuokraisäntä kotiutuu parin viikon päästä. Kämppikseni sai lennon kotimaahansa jo samalle illalle ja joutui lähtemään todella kiireellä, itse otin suosiolla pienen aikalisän ja aikataulutin kotiutumiseni perjantaille, jolloin minulle jäi torstai aikaa keskeneräisten asioiden hoitamiseksi.

Koska alkuperäinen suunnitelmani oli käyttää mainittua huonetta myöhemmin myös työasuntona, olin kuljettanut tavaraa Helsinkiin koko maaliskuun alkupuolen sillä ajatuksella, että niitä ei tarvitse ihan heti tuoda sieltä pois. Olikin alusta lähtien selvää, etten pysty ottamaan kaikkea kerralla mukaan ilman opiskelijabudjetille sopimattomia matkatavaralisiä. Suureksi onnekseni vuokraisäntä oli niin joustava, että tilanteen poikkeuksellisuuden vuoksi sain päättää vuokrasopimukseni ilman irtisanomisaikaa ja saatoin vieläpä jättää tarinamme pääesineen säilytykseen Helsinkiin myöhempää noutoa varten – tässä vaiheessa elättelin vielä toivoa, että tilanne normalisoituisi pian ja koulutus jatkuisi jo kesän aikana.

Kuten sittemmin kävi ilmi, toiveeni kesäisestä tyyppikurssista oli turhan optimistinen.

Kassi pääsi pitkän odottelun jälkeen kotiin heinäkuun lopulla, kun sille järjestyi kyyti pakun peräkontissa Keminmaahan asti, josta kävin sen noutamassa ohikulkumatkallani Ouluun. Sinänsähän yhden putkikassin tarina on maailman mittakaavassa aika mitätön nyanssi mutta päätin jakaa sen esimerkkinä siitä, minkälaisia logistiikkapulmia koronakevät saattoi aiheuttaa pienelle ihmiselle kaiken muun hämmingin lisäksi.

Osa-aikakesäprojektipäällikkö ja koronakassakriisin karkotus

Vanhan sanonnan mukaan routa ajaa porsaan kotiin. Tähänastinen kesä on ollut säiden puolesta roudaton mutta talouspuolella kyyti tuntui sitäkin kylmemmältä, kun odotettujen lentotöiden sijaan alkoi työttömyys – tämän porsaan kohdalla koti tarkoittikin tilapäistä paluuta vanhan ammatin pariin, kun muutaman kuukauden toimettomuuden jälkeen löysin itseni osa-aikaisena kesäproikkarina kahden rovaniemeläisyrityksen palkkalistoilta (samaan aikaan).

Projektipäällikön tärkein työväline on kahvimuki. Kakkosena tulee Excel tai Sheets.

Lyhyt kertaus uusille lukijoille: olen työskennellyt 2008-2018 markkinointiviestinnän ja web-kehityksen parissa. Aloitin lentäjäopintoni kesällä 2018 ja valmistuin talvella 2020, jonka jälkeen jatkoin heti seuraavana maanantaina Norran perämieskurssilla. Kurssi keskeytettiin ennen tyyppivaihetta koronan vuoksi ja tätä kirjoittaessani odotan sen jatkumista.

—

Koronan talousvaikutuksista on puhuttu paljon julkisuudessa. Worst case scenarioihin verrattuna meidän perheen tilanne voisi olla huonompikin mutta eihän se kivalta tuntunut tajuta, että käden ulottuvilla siintänyt opiskelijaelämän loppu siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Kun opiskelijasta työttömäksi muljahtaneen iskän lisäksi äiskäkin pääsi lomautuksien makuun, piti alkaa jo ihan tosissaan miettiä, miten laskut maksetaan ennen kuin päivärahahakemukset tuottavat satoa.

Onneksi pankki tarjoaa lyhennysjoustoa asuntolainaan. Onneksi opintolainojen lyhennys alkaa vasta ensi vuonna. Onneksi luottokortissa on riittävästi virtaa. Onneksi on hyvinvointivaltio.

”Sitten kun meillä on rahaa…” on tämän kevään myötä ollut usein käytetty lauseenaloitus myös lasten taholta – ymmärrettävästi kaikki isommat investoinnit ovat olleet jäissä jo jonkin aikaa ja aamiaispöydässä on tarjottu sitä vähän halvempaa mehulaatua. Pienempikin ymmärtää, että rahaa saa kun käy töissä mutta sitä piti selittää vähän enemmän, että miksei elintaso ole jo palautunut normaaliksi vaikka isillä on taas ollut töihin liittyviä palavereita ja muuta puuhaa. Vaikeahan sitä on viisivuotiaan hahmottaa, että osa-aikatyöllä tienaa tavallista vähemmän ja sitten kun se palkka aikanaan tulee tilille, sillä pitää ensin maksaa koronakevään kartuttamaa luottokorttivelkaa ja kaikkea muuta tylsää.

No nyt on kuitenkin jotain tekemistä, josta saa jonkinlaista palkkaa. Työn, opiskelun, tai muun mielekkään tekemisen merkitystä hyvinvoinnillekaan ei passaa vähätellä – huomasin yllätyksekseni itsekin, että vaikka oli aikaa lepäillä ja harrastaa ja tehdä vaikka mitä mukavaa, toimettomuus aiheutti ajoittain selkeää ärtyneisyyttä ja lapsille tuli korotettua ääntä huomattavasti normaalia herkemmin. Pahoittelut siitä vielä tätäkin kautta, jos päädytte joskus näitä lukemaan.

—

Se menneestä, nyt tähän päivään ja osa-aikakesäprojektipäällikön jännittäviin seikkailuihin internetin ihmemaassa!

Tai no… niistä seikkailuista ei synny kovin jännittävää kertomusta, joka liimaisi lukijan tuolinreunalle. Parin vuoden tauon aikana oli tullut pari uutta työkalua ja uusissa firmoissa on vähän erilaiset työtavat, mutta itse työ sinänsä on samaa kuin ennenkin – sovitaan asioita, tehdään tehtävälistoja ja vahditaan aikatauluja. Ja juodaan kahvia – vatsa joutuu todella koville sosiaalisen kahvin määrästä, jos erehtyy siirtymään kotikonttorilta toimistolle.

Ihan mukavaa olla taas töissä mutta odotan kyllä innolla tyyppikurssin alkamista.

Toivepostaus: Lentäjän teoriakoulutus (osa 3/3)

Lentäjäkoulutuksen oppiaineita käsittelevän juttusarjan viimeisessä osassa
käsittelen osiot 060 Navigation, 070 Operational Procedures, 080
Principles of Flight, sekä 090 Communications. Juttusarjan ensimmäinen postaus löytyy täältä ja
toinen osa täältä.

—

060 Navigation

Osio 060 on massiivinen paketti, koska molemmat sen oppiaineet ovat yksinäänkin erittäin laajoja. Omalla kohdallani elämää ATPL-vaiheessa helpotti paljon, että olin jo kertaalleen suorittanut 062:n mittarikelpuutusta hankkiessani ja ATPL-vaihe ei lisännyt sen päälle juuri mitään uutta.

061 General Navigation

Kavereiden kesken GNAV:na tunnettu aine on pitkälti tuulahdus vanhaa maailmaa – ajalta,
jolloin reittejä plottailtiin manuaalisesti ja tähtien perusteella
suunnistaminen oli tärkeä perustaito. Tähdistä suunnistaminen ei enää
(onneksi?) kuulu oppimistavoitteisiin.

Nykypäivän pilotti ei tule käyttämään moniakaan täällä opeteltavia menetelmiä
viranomaiskokeen jälkeen mutta yleissivistyksen kannalta asia on
mielenkiintoista. Ja toki monet GNAV:ssa opeteltavat asiat toimivat perustana
sille, miten nykyaikaiset suunnistusjärjestelmät toimivat.

GNAV on myös yksi matikkapainotteisimmista aineista, trigonometrian perusteet
kannattaa ottaa haltuun viimeistään tässä vaiheessa. Tai sitten hankkia aivan
maagiset taidot kakkaran käytössä.

Helppo koekysymys: Lähdet matkalle A:sta B:hen (475 NM) klo 10.00. Aikataulun mukainen
saapumisaikasi B:hen on 11.30. Klo 10.40 olet 190 NM päässä A:sta. Millä
maanopeudella ehdit ajoissa perille B:hen?
Vaikea koekysymys: Käännyt pohjoisella pallonpuoliskolla kompassisuunnasta 330 oikealle kompassisuuntaan 040. Mikä virhenäyttämä ilma-aluksen
magneettisessa kompassissa ilmenee, ja miten kompassinesteen pyörteily
vaikuttaa virhenäyttämän suuruuteen?

062 Radio Navigation

Radionavissa, jota puhutellaan välillä virheellisesti RNAV:ksi (joka on oikeastaan eri juttu), käydään läpi melkein kaikki maailmanhistorian aikana kehitetyt
suunnistusjärjestelmät, jotka tukeutuvat sähkömagneettisen spektrin
taajuusväliin 3 Hz – 300 GHz. Käytännössä jo viime vuosituhannella
kuopatut Loran
ja
Omega
sentään on pudotettu pois mutta
NDB:n
ihanuuksia opetellaan vielä täyttä häkää.

Paljon asiallista tietoa ja jonkin verran ihan silkkaa kiusantekoa –
oppimistavoitteissa on ollut esimerkiksi GNSS-järjestelmien satelliittien kellojen speksejä ym.
äärimmäisen relevanttia. Onneksi näidenkin kohdalla on tehty järkeistämistä ja
kysymykset menevät koko ajan parempaan suuntaan.

062:ssa käsitellään suunnistusjärjestelmät, joilla kuvan Embraer löysi
Rovaniemelle kesällä 2018.

Helppo koekysymys: Mikä on suurin etäisyys kentästä, jolla 3000 jalan korkeudella lentävä
ilma-alus voi kuulla lennonjohdon radiolähetyksen?
Vaikea koekysymys: Montako ja minkä tyyppisiä kelloja Galileo-paikannusjärjestelmän
satelliitissa on?

070 Operational Procedures

Opsin pitäisi periaatteessa käsitellä käytännön operointia, mutta oppiaineena
se on paikoin vähän rikki. Kyseessä on tosi mielenkiintoinen aine mutta
koekysymysten luonne on nyrjäyttänyt opsin opiskelun jossain määrin täysin
turhien lukuarvojen ulkoa opetteluksi – esimerkiksi legendaarisiksi
muodostuneet kysymykset palosammuttimien määrästä isoissa koneissa eivät ole
ihan lähellä sitä osaamista, jota ATPL-pahvin haltijalta tosielämässä odotetaan.

Jokaisella lentoyhtiöllä on omat operations manualit, joiden mukaan käytännön
työtä tehdään joten oppiaine opsin voisi ajatella jonkinlaisena
valmennuskurssina oikeiden ops manuaalien opiskeluun. On siellä paljon hyvääkin asiaa
mukana mutta osa tuntuu täytemateriaalilta, jolla ei kuulemma ole käyttöä
kokeiden jälkeen.

Merkittävähkö osa sisällöistä on päällekkäisiä 010 ilmailulain kanssa, ja
muutenkin 070 on melkoinen kokoelma muita aineita (vielä vähän aikaa sitten
070 oppimistavoitteissa oli jopa ruudukkonavigointia, mutta se on sittemmin
poistunut). En suosittelisi yrittämään ihan ensimmäisten aineiden joukossa, ellet sitten halua yrittää myös toisen kerran.

Helppo koekysymys: Aiheuttaako siipiin maassa kertynyt jää riskejä lennon suorittamiselle?
Vaikea koekysymys: Kuinka monta palosammutinta tulee olla lentokoneessa, jossa on 501-600
matkustajapaikkaa?

070 kertoo, että koneella ei saa lentää tässä kunnossa ja 080 kertoo
syyt.

080 Principles of Flight

POF – alias aeromystiikka – on AGK:n ohella aine, jonka sisällöt poikkeavat merkittävästi helikopteri-
ja lentokonepuolen oppilailla. Minulla ei ole kovin tarkkaa käsitystä kopteri-POFfissa luettavista asioista mutta veikkaisin,
että siellä ei paljon transsoonisesta virtauksesta ja shokkiaalloista
puhuta. Ellei sitten roottorin lavan osalta… no eipä mennä niin syvälle.

081 Principles of Flight (Aeroplane)

Äärimmäisen kiehtova ja monien mielestä vaikea aine, jonka ymmärtämisessä
taas se pienikin lentokokemus auttaa aivan hurjasti. Ei käy kateeksi niitä
opiskelijoita, jotka joutuvat puskemaan koko ATPL-paketin läpi ennen
ensimmäistäkään lentotuntia – POF on siinä tilanteessa varmasti täyttä
tuskaa.

Vaikka lentokoneen ilmassa pysymisen teoreettista taustaa ei vieläkään ole aukottomasti pystytty selittämään, POF:ssa käydään läpi sopivilta
osin yksinkertaistettu teoria tämän ilmailutoimialan kannalta kohtuullisen merkittävän ilmiön takana sekä joitakin sen sovellutuksia.

Helppo koekysymys: Lentokoneen nostovoimakerroin kiihtymättömässä vaakalennossa on 0,35.
Kohtauskulman kasvattaminen yhdellä asteella kasvattaa
nostovoimakerrointa 0,079:llä. Pystysuuntainen puuska muuttaa
kohtauskulmaa kahdella asteella. Minkä kuormituskertoimen tämä puuska
aiheuttaa?
Vaikea koekysymys: Jos vakiokierrospotkurin kierrosvipua työnnetään eteenpäin
lentokoneen liukuessa tyhjäkäyntiteholla ja vakioilmanopeudella, miten
potkurin lapakulma ja lentokoneen pystynopeus käyttäytyvät?

Aeromystiikan ydinasiat yhdessä kuvassa.

090 Communication

Tällä kertaa ”viimeisin, muttei vähäisin” -sananparsi sakkaa –
Communication-osio on aivan ehdottomasti asiasisällöltään köykäisin
osio teoriakoulutuksessa. Jos siis olet ehtinyt lentää edes vähän.
Mikäli joudut aloittamaan koulutuksen ATPL-teorioilla ilman yhtään
lentotuntia, vaatii tämäkin osio varmasti työtä.

091 & 092 VFR/IFR Communications

Vaikka osio on jaettu kahteen oppiaineeseen, ovat nämä hyvin pitkälti samaa
asiaa ja sen vuoksi ne kannattaa ehdottomasti opiskella samanaikaisesti.
Käytännössä erot tulevat siitä, että VFR-osiossa käydään perussetin lisäksi
läpi joitakin VFR-lentämiselle tyypillisiä asioita kun taas IFR-osiossa tulee
perussetin päälle IFR-lentämiselle spesifit asiat.

VAROITUS: koetilanteessa nämä helpot pikkuaineet ovat petollisia! Kysymyksiä on vain 24 per aine, jolloin virheitä ei kestä tulla kuin 6.

Helppo koekysymys: Lausutaanko radioaakkonen ”R” muodossa ”Romeo”, ”Roger”, ”Rome”, vai
”Roope”?
Vaikea koekysymys: –

—

Tämä oli minun näkemykseni teoriaopinnoista. Joku toinen voi kokea aineet jollakin toisella tavalla, joten tämän perusteella ei kannata laatia omaa lukujärjestystään. Viranomaiskokeistahan on sinänsä aika helppoa selvitä, katsoo vain EASAn sivuilta mitä asioita kokeissa voidaan kysyä ja opettelee ne – mitään muuta ei vaadita. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin hyvin onnellinen, että se aika on minun osaltani ohitse.

Kysy, kritisoi tai kommentoi sähköpostitse tai blogin kommenteissa. Voit mielellään myös ehdottaa aiheita uusille postauksille, täällä koronakesälaitumella uudet ideat ilmailupostauksiksi ovat katoava luonnonvara.

Lentäjien juhannus

Tämän lentäjän juhannuksessa ei ole tänä vuonna muuta lentävää, kuin
sääsket. Tähän mennessä ehdottomasti ilmailullisin juhannukseni oli
Kauhavalla kesällä 2004, kun kävin ihan asiasta tehden intin jälkeen
osallistumassa perinteikkääseen Lentäjien juhannus -tapahtumaan turistina. Harmi, ettei tullut käytyä enää toista kertaa – tapahtuman
historia päättyi vuoteen 2014 Lentosotakoulun lakkauttamisen myötä.

Ohessa muutamia kuvamuistoja kyseiseltä reissulta. Käytössäni ollut
kameratekniikka ei ollut järin hääviä tuolloin mutta kyllä pokkarillakin välillä
onnistuu, kun tarpeeksi paljon laukoo.

—

Finnairin MD-82 käytti yleisöä maisemalennoilla.