Kerroin viime vuoden huhtikuussa pienimuotoisesta kotisimuharrastuksestani. Nyt sillä saralla päästiin aimo harppaus eteenpäin, kun rohkenin investoida muutamaan lisähärpäkkeeseen.
 |
| Asennusprojektin jälkeen Ekopisteen pahvipuristimelle on töitä. |
Päivitysprojekti lähti liikkeelle jo yli vuosi sitten, kun totesin vanhan halpis-joystickkini toivottoman kömpelöksi ohjausvälineeksi vähänkin monimutkaisemmilla koneilla – peukalonpään kokoisella kaasuvivulla ei paljon hallinnoida teho-, seos- ja lapakulma-asetuksia, monimoottorihommista puhumattakaan. Ostin järeähkön Honeycomb Bravo Throttle Quadrant –throttlen: riittävästi kahvoja, trimmipyörä, autopilotin kontrollipaneeli sekä muutama katkaisija. Loistava hankinta.
 |
| Edellinen versio, jota ei tule ikävä. |
Aika pian tuli todettua, että huonoksi tiedetty ilotikku on täysin loppu. Simuilu meni autopilotin näpräämiseksi, koska käsin lentäminen oli toivottoman epätarkkaa tikun ollessa veltto ja tunnoton. Meni oikeastaan maku koko hommasta – pystyi tällä vähän menetelmiä harjoittelemaan, mutta laskukierroksesta tuli vain paha mieli.
- Työpöytään ei voi kiinnittää pysyvästi yokea.
- Yoken kaveriksi tarvitsee pakolla myös polkimet.
- Kaikki nämä härpäkkeet pitää maksaa.
 |
| Ständi Puolasta oli päivää aiemmin perillä, kuin polkimet Helsingistä. |
 |
| Ensimmäinen sovitus, Alpha & Bravo rinnakkain. |
Ilman polkimia ständi on käyttökelvottoman kiikkerä (polkimet toimivat vastapainona ja tukipisteenä yokesta vedettäessä), joten en edes kytkenyt johtoja kiinni vaan jäin odottamaan polkimien saapumista seuraavana päivänä. Niiden asentaminen jälkikäteen oli odotetun hankalaa, mutta onnistui ilman aineellisia vahinkoja. Proseduurin aikana löin pääni pöytään vain yhden kerran.
 |
| Pedaalien ergonomia ei ole timanttinen, mutta hinta-laatu-suhde on hyvä. |
Ständiä hankkiessani tärkein kriteeri oli liikuteltavuus, koska saman pöydän ääressä tehdään päivisin töitä. Alunperin tarkastelemani Wheel Stand Pro V2 Deluxe olisi ollut näppärämmän kokoinen, mutta Honeycomb-laitteiden kiinnittäminen siihen oli epävakaata. Hankkimani Warthog-versio on huomattavasti leveämpi ja vaikuttaa poljinasennuksen jälkeen vakaalta sekä toimivalta ratkaisulta. Tämäkin kokonaisuus painaa yli 20 kg – liikuttelu ei ole ihan hirveän mukavaa, mutta kuitenkin mahdollista.
Ja koska kotiohjaamo on mallia mobiili, on helppo liitettävyys tärkeää. Ohjaimet kytkeytyvät tietokoneeseen verkkokaupan halvimman USB-hubin avulla, jonka kiinnitin ständin ylimääräiseksi jäävään sivupöytään. Kaikki ohjaimet liitetään hubiin ja hubin kautta koko setti saadaan kiinni ja irti yhdellä liittimellä. Hubiin on varalta olemassa myös ulkoinen virtalähde, jos PC:n portista tuleva sähköteho loppuisi kesken – ainakaan vielä sille ei ole ollut tarvetta.
 |
| USB-hubille löytyi hyvä kiinnityspaikka. Kaapelivientejä pitää vielä siistiä. |
Vanhan nörtin mieltä lämmitti, että jo vuosikymmeniä hehkutettu ”USB Plug & Play” -teknologia todellakin toimii nykyään. Kun laitteet oli asennettu ständiin ja johdot olivat paikallaan, käynnistin koneen ja klikkasin Microsoft Flight Simulator 2020:n latautumaan – ja kaikki todellakin toimi ilman minkäänlaisia nikotteluja! Ei tarvinnut kalibroida tai säätää, vaan pääsi suoraan tositoimiin. No tokihan kaikkien painikkeiden ohjelmoinnissa oman mielensä mukaisesti menee pitkä tovi, mutta periaatteessa kaikki toimi heti, kun yhdistin laitteet tietokoneeseen.
 |
| Valmiina lennolle! |
Sitten vain kovaa lentämistä. Ja ai ettien että – kuten arvata saattaa, kyllä hyvä yoke ja toimivat polkimet tuovat aivan uudenlaista tuntumaa simuiluun! Kirjoitan joskus toisella kertaa enemmän hehkuttelua itse lentämisestä ja keskityn tässä postauksessa laitteiden hehkuttamiseen. Voin kuitenkin kertoa, että on aika kivaa.
Lentäessä pieneksi haasteeksi osoittautui toimistotuolin epävakaus polkimia käyttäessä, mutta tuolin sai pysymään yllättävän hyvin paikallaan laittamalla parin rullan taakse kumiset kiilat. Istuimen kääntyminen häiritsee vähän mutta siihen varmaan tottuu – tai sitten joutuu kohta hankkimaan uuden tuolinkin… toivottavasti ei, koska tykkään kovasti nykyisestä.
 |
| Pieni kumikiila estää tuolia rullaamasta polkimia käytettäessä. |
Härveleitä hankkiessani tavoitteena oli, että ohjaamo on helppo kerätä sivuun kun se ei ole käytössä. Tämä toteutuu kohtuullisesti: laitteet on helppo irrottaa koneesta, mutta reiluhkon painon ja hankalan muodon vuoksi pitkien matkojen siirtely on vähän ankeaa. Todennäköisesti kokemus opettaa tähän paremmat menetelmät, mutta tällä hetkellä olen todennut kätevimmäksi tavaksi siirrellä laitteita toimistotuolilla istuen – proseduuri näyttää hölmöltä, joten onneksi kukaan ei näe.
 |
|
Päivän lennot lennetty ja Airplane Mode OFF. |
Olipa mukavaa kirjoittaa pitkästä aikaa kunnolla ilmailuun liittyvästä aiheesta. Lähiaikoina on tarkoitus käydä uusimassa SEP- ja IR-kelpparit ja uudet simuvehkeet vaikuttavat ainakin muutaman tunnin testailulla erinomaiselta hankinnalta sitä ajatellen, koska lentäminen tuntuu nyt erittäin aidolta – tästä kokemuksesta on luvassa tarinaa kunhan aika on kypsä.
Seuraavaksi kotisimun hankintalistalla on TrackIR kätevämpään kuvakulman vaihtamiseen (vaimolle wink-wink, synttärit ovat pian!) ja sitten joskus hamassa tulevaisuudessa järeämpää rautaa konepellin alle, mutta jälkimmäisellä ei ole vielä varsinaista kiirettä – simu pyörii nyt aika mukavasti 40-50 FPS ruudunpäivitysnopeudella, kun grafiikka-asetuksia ei laita liian näteiksi. Sitten joskus myöhemmin sellaisia herkkuja, ei vielä näille lumille.