Avainsana: elämänmuutos

Ensimmäiset ensimmäiset

Ensimmäinen yö opiskelutukikohdassa sekä pari ensimmäistä koulupäivää ovat jo takana ja nyt niitä ensimmäisiä vasta rupeaakin tulemaan – ensimmäisiä tunteja milloin mistäkin oppiaineesta, ensimmäinen reissu viikonlopuksi kotiin, ensimmäiset tentit, ja reilun kuukauden päästä myös ne ensimmäiset lennot.

Teoriaopettajamme aloitti toisen koulupäivän kertomalla, että tänään käsiteltävä aihe (ilmailulaki) on kaikista kuivin juttu koko lentäjäkoulutuksessa. Tuntui siltikin kiinnostavammalta kuin yksikään luento yliopistoaikana, joten fiilis jatkoa ajatellen on erittäin jees. Voisin jopa sanoa, että aivan käsittämättömän siistiä olla juuri tässä, tehdä juuri näitä juttuja.

Asettuminen uusille nurkille sujuu ihan hyvin, löydän jo ilman karttaa lähikauppaan ja oma rappu rupeaa näyttämään tutulta. Huone on askeettinen ja sellaiseksi se jääkin – study, eat, sleep, repeat on Helsingissä vietettävän ajan motto.

Nyt pikku lenkille ja sen jälkeen kertaamaan päivän opintomateriaaleja.

Muuttokuorma käsimatkatavarana

Hyppään aamulla lentokoneeseen ja koska ensimmäinen ohjelmanumero on avainten haku HOASin toimistolta keskustasta, pakkaan mukaan vain kriittisimmät tavarat joilla selviää ensimmäisestä viikosta.

Sänky, pöytä ja työtuoli on hankittu tulevilta naapureilta. Tyynyn ja peiton tilasin verkkokaupasta, ne odottelevat noutajaansa lähipostissa. Syömiset hoituvat alkuvaiheessa luolamiestyylillä suoraan purkista, joten vaihtovaatteiden lisäksi mukana ovat vain juoksuvehkeet sekä tietokone.

Tällä varustuksella ensimmäinen viikko voi olla aika primitiivinen elämys. Helsingissä on tarkoitus oleskelun sijaan opiskella, joten ylimääräiset mukavuudet olisivatkin vain turhaan kilpailemassa huomiosta.

Viimeinen viimeinen

Eräs aikakausi päättyi tänään kun luovutin toimiston avaimet. Pieni loma väliin ja kauan odotetut ammattilentäjäopinnot alkavat reilun viikon kuluttua.

Viimeisten sijaan alkaa pian tulla ensimmäisiä.

Juuri tällä hetkellä tuntuu jopa vähän epätodellisen vapauttavalta, että Joku Muu hoitaa loppuun kesken jääneet projektit eikä seuraavan kvartaalin tulos ole enää millään tavalla minun vastuullani. Toisaalta vapaus on vähän pelottavaakin, tulot pienenevät ihan merkittävästi ja parin vuoden päästä pitäisi löytää uusi työpaikka.

Tunnistan itsekin, että tällä hetkellä tulevaisuuden odotukseni ovat melko optimistisia ja on todennäköistä, että joitakin pettymyksiä tulee. Riski sisältää aina kaksi mahdollisuutta.

Odotusta

TJ, Tänään Jäljellä, tai Tarkka on ainakin jokaiselle varusmiespalveluksen suorittaneelle tuttu mittari. Olen vähän mittausfiili – seuraan ja tilastoin kodin sähkönkulutusta, laitan lenkille aina sykemittarin ja GPS-seurannan päälle, teen huvikseni Excel-taulukoita näennäisen satunnaisista aiheista… Olisi outoa, jos en olisi kiinnostunut myös TJ-luvuista.

Inttiaikana oli yleinen vitsi, että JP tietää varmasti päivän TJ:n – ja kyllähän minä tiesinkin. Kyse ei (aina) ollut siitä, että halusin TJ0:n tulevan mahdollisimman nopeasti. TJ:n – kuten muidenkin asioiden – mittaaminen ja seuraaminen on minulle ensisijaisesti hauska harrastus. Se on jopa vähän meditatiivista, kun säännöllisesti kiinnittää huomiota johonkin näennäisen pieneen seikkaan omassa arjessaan. Sellaiseen seikkaan, jota ei muuten tulisi huomioineeksi.

Kun kurssille pääsyni varmistui, laitoin aika pian kännykän aloitusnäyttöön TJ-laskurin viimeiseen työpäivään. Lukema oli silloin vähän päälle 90, tätä kirjoittaessani se on 3. Kuukaudet ovat muuttuneet viikoiksi, päiviksi… Nyt viimeinen aamu ja avainten luovutus ovat jo tosi lähellä.

TJ wäbä!

Viimeinen työpäivä on ensimmäinen iso etappi tällä matkalla. Seuraavaksi tulee ensimmäinen koulupäivä, ensimmäiset kokeet, ensimmäiset lennot…

Viimeisten tilalle alkaa tulla ensimmäisiä.

Uuden alkaessa kaikki ei varmasti ole ruusunpunaista ja hienoa. Jossain vaiheessa tulee lasten ikävä, väsymys viikoittaiseen reissaamiseen, ehkä koko hankkeen kyseenalaistaminen. Silloin täytyy vain uskoa, että tämä on sen arvoista.

Läksiäiset

Tänään vietettiin työkavereiden kanssa läksiäisiäni. Olen viihtynyt melkein kymmenen vuotta samassa talossa mutta kahden viikon päästä jään kesälomalle, ja sen jälkeen opintovapaalle, toteuttaakseni pitkäaikaisen unelmani.

Olen sanonut kaikille, että teen tämän hetken mielijohteesta – vain 15 vuoden harkinnan jälkeen. Se on puoliksi vitsi mutta kuten vitseissä usein, tässäkin on totta toinen puoli. Ja ainakin yksi neljännes päälle.

Ensimmäiseen koulupäivään Salpauslennolla on tätä kirjoittaessani kolmisen viikkoa. Opiskelun aloittaminen tarkoittaa arkea Helsingissä ja perhettä Rovaniemellä – junat ja reittilentokoneet tulevat tutuiksi ja videopuheluista tulee aivan uudella tavalla osa arkea.

Tämä ei olisi mahdollista ilman valtavaa tukea puolisoltani, joka joutuu seuraavina kuukausina ja vuosina kantamaan suuren vastuun perheen arjesta. En varmasti osaa tarpeeksi kertoa, kuinka kiitollinen olen mutta täytyy ainakin yrittää. Kiitos.