Ruudun toisella puolen

Rovaniemen lentoaseman joulusesonki on huikea. Normaalisti kentällä käy kääntymässä Finnairin vuorokone 3-4 kertaa päivässä ja Norwegian lähes joka päivä, nyt sesongilla molemmat lentävät useita lisävuoroja joiden päälle tulee vielä talvikauden reittiliikenne EasyJetin ja Turkish Airlinesin operoimana, sekä parhaina päivinä jopa toistakymmentä charteria eri puolilta Eurooppaa.

Syksyllä Arrow mahtui tuonne hyvin parkkiin, nyt siinä on vähän isompaa kalustoa taukoilemassa.

Otin tällekin joululle muutaman taksivuoron talouden tukemiseksi mutta ihan samanlaiseen urakointiin ei ole mahdollisuutta kuin viime vuonna – myös ATPL-teorioiden viimeinen moduuli vaatii töitä, tai muuten ei hyvä heilu koepäivänä. Taloudellisen hyödyn lisäksi takseilu on mukavaa vaihtelua teorioiden kanssa paahtamiseen – matkalaukkujen kanssa saa mukavasti liikuntaa, ja näkeepä päivän aikana muutakin kuin kirjat ja kysymyspankin.

Aina välillä lento on myöhässä ja ennakkotilausasiakasta voi joutua odottamaan pitkäänkin, jolloin kentällä ehtii katsella maisemia ja hörpätä kupin kahvia – taksinkuljettajakortilla sai muuten lentoaseman kahviosta paremmat alennukset kuin miehistökortilla! Yllättävän edullista kahvikuppia nauttiessa tuumailin samalla, että näillä näkymin katselen seuraavaa sesonkia ikkunalasin toiselta puolelta.

Oppimisen ilo

Ennen nykyistä opiskelijaelämääni minulla oli takana pakolliset yhdeksän vuotta peruskoulussa, kolme vuotta lukiossa, yhden talven vierailu AMK:ssa ja kolme vuotta yliopistolla. Ottaessani kandin paperit ulos yliopistolta, olin 25-vuotias ja käyttänyt 65 prosenttia elämästäni jonkinlaisen koulunkäynnin merkeissä – ei siis ihme, että maisteriopinnot jäivät aloittamatta kun työelämä tempaisi mukaansa.

Koulutusputkea seurannut vuosikymmen toimistorottana oli hyvää aikaa, ja opetti arvostamaan arjen peruspilareita:

  • Säännöllinen päivärytmi
  • Riittävä ravinto
  • Riittävä uni

Oikeastaan nämä ovat osittain päällekkäisiä, toinen täydentää toistaan tai on toisen edellytys. Pääsääntöisesti itsenäisesti opiskelevalla opiskelijalla on paljon vapauksia mutta halutessaan näistä peruspilareista pystyy pitämään kiinni – ja ainakin minun kohdallani niistä myös täytyy pitää kiinni, jotta homma etenee.

ATPL-teoriat ovat kohtalaisen laaja paketti. Oman edistymisen näkeminen auttaa jaksamaan.


Vaikka pidän 36-vuotiaana itseäni edelleen nuorukaisena, olen setämies-kaartia suhteessa useimpiin opiskelutovereihini kuuluessani samaan ikäluokkaan monien opettajiemme kanssa. On kuitenkin mukava huomata, että vanha koira oppii uusia temppuja kun tarpeeksi yrittää: esimerkiksi muutamat aeromystiikan kaavat tuntuivat aluksi sangen kryptisiltä, kun niitä yritti tankata kirjasta päähän mutta 1500 harjoituskysymystä myöhemmin ne ovat itsestäänselvyyksiä, kun niitä on muutaman kerran soveltanut paperilla ja yrittänyt johtaa tutummista kaavoista.

Se onkin aina pienen tuuletuksen paikka, kun uuden kaavan soveltaminen onnistuu harjoitustehtävässä tai joku vaikealta tuntunut kysymystyyppi menee ensimmäisen kerran oikein. Tätä oivaltamisen nautintoa osaa nyt yhden työuran jälkeen arvostaa paremmin, kuin aikanaan yliopistolla kun takana oli vuosikausia pelkkää opiskelua enimmäkseen ei-kiinnostavista oheisaineista.

Leijonanosa teorioista opiskellaan itsenäisesti etänä, joten olen yleensä kotona laittamassa välipalaa ja auttamassa läksyissä kun esikoisemme tulee koulusta. Siinä samalla olen päässyt aitiopaikalta seuraamaan, miten hän oppii ja ymmärtää uusia asioita – kuten yleisesti tiedetään, tapoja on lähes yhtä monta kuin opiskelijoitakin.

Viidesluokkalaisemme opintoja seuratessa on ollut myös mukava huomata, kuinka monet jo peruskoulussa opeteltavat asiat aikanaan kytkeytyvät käytännön elämään – esimerkiksi maantieto ja matematiikka raapaisevat samoja aiheita, mihin nyt omissa opinnoissani pääsen syventymään. Mukava synergiaetu sekin, että samalla kun itse saan kerrata perusteita, voin entisen tai tulevan ammattini kautta perustella juniorille, mitä käytännön sovelluksia kulloinkin opeteltavalla asialla on.

Kun teoriat aikanaan loppuvat, tulee minulla ikävä yhteisiä välipala- ja läksytuokioitamme. Onneksi arkivapaat kuuluvat työn luonteeseen. 

Lähdön tunnelmaa, osa 2

Kokosin muuttokuormaa Helsingistä viimeksi marraskuussa, ja taas on kassit täynnä kampetta. Tällä kertaa kassit ovat vähän isommat kuin viimeksi, koska en ottanut vuokravarastoa Helsingistä – hukkasin kaikki väliaikaisiksi tarkoitetut huonekalut pois ja seuraavan kerran kun hankin asuntoa periferiasta on sen tarkoitus olla pysyvämpi työasunto, jossa myös muu perhe voi tarvittaessa yöpyä satunnaisesti. Eli sellainen ihan oikea asunto, johon ei raijata HOAS-kirppiksen tahraista työtuolia, puoliksi rikkinäistä jalkalamppua ja nitisevää sänkyä.

Edessä on pieni tauko ennen paria viimeistä simusessiota ja mittarikoulutuksen lentokoneella suoritettavaa osuutta, joiden jälkeen ATPL-teoriat alkavat virallisestikin. Tokihan niihin on jo hieman varaslähtöä tässä otettu, aineistoa kun on saatavilla monestakin lähteestä. ATPL-teorioihin kuuluu kolme lyhyttä lähiopetusjaksoa joiden välillä on aina useampi viikko itsenäistä opiskelua, joten seuraavaan puoleen vuoteen ei tarvitse viettää montaakaan yötä poissa kotoa.

Uuden elämän ensimmäinen vuosi

Toukokuun alussa tuli vuosi täyteen ammattilentäjän opintolinjan 2-2018 alkamisesta. Tässä kohtaa on sopiva hetki tehdä yhteenveto ensimmäisen vuoden sisällöistä.

  • Toukokuu: Kurssi alkaa PPL-teorioilla, lähiopetusta aina arkisin
  • Kesäkuu: Loput PPL-teoriat, lentokoulutus alkaa
  • Heinäkuu – elokuu: PPL-lentokoulutus (n. 25h)
  • Syyskuu – lokakuu: PPL-lentokoe, PIC-lentoja (n. 50h)
  • Marraskuu: Varaslähtö tuleviin teorioihin netistä löytyvillä aineistoilla
  • Joulukuu: IR-etäteoriat alkavat virallisestikin, sesonkirutistus taksitöissä
  • Tammihelmikuu: IR-etäteoriat
  • Maaliskuu: IR-teorioiden lähijakso, etäteorioita
  • Huhtikuu: IR-teoriakokeet, PIC-lentoja
  • Toukokuu: PIC-lentoja, IR-simulaattorikoulutuksen aloitus

Kurssin alku toukokuusta elokuun loppuun oli hyvin intensiivistä, koulutusta oli käytännössä joka päivä ellei sitten lentovaiheessa sää estänyt toimintaa. PPL-vaiheen jälkeen opintoja pystyi tekemään varsin mukavasti omaan tahtiin, eli aikaa jäi esimerkiksi työssäkäynnille – PPL-vaiheen aikana se ei olisi onnistunut.

Nyt simulaattorikoulutuksen kanssa mennään taas melko tiiviiseen tahtiin, käytännössä joka arkipäivä on koulutusta.

Koska rakastan tilastoja, tässä vielä samat tapahtumat numeroina:

  • 25 reissua Helsinkiin
  • 148 tuntia lentokoneella (100 h päällikkönä, 57 h opettajan kanssa, 93 h matkalentoja, 5 h yölentoja)
  • 10 tuntia simulaattorilla
  • 273 nousua ja laskeutumista 
  • 11 000 harjoituskysymystä Aviationexam.comissa
  • 440 tuntia itsenäistä opiskelua*
  • 16 viranomaiskoetta (joista yksi piti uusia)
  • 130 Elovena-välipalakeksiä

*) Luokassa ja briiffaushuoneessa vietettyjä tunteja ei tullut kellotettua.


Työntäyteinen ja ikimuistoinen vuosi takana, ja ainakin toinen samankaltainen vielä edessä ennen kiitotien päässä siintävää istuinta etupenkissä…

Harkitsetko sinä tai joku läheisesi alalle hakeutumista? Kysy kommenteissa, jos jokin asia askarruttaa. Voit myös ehdottaa muuten vain, mitä haluaisit lukea tulevaisuudessa.

Teoriaa ja logistiikkaa

Sään salliessa yölennot alkavat ensi viikolla Pirkkalassa, jes! Pääsen sopivasti lämmittelemäänkin kun siirrän leirillä käytettävän koneen Malmilta päiväsaikaan matkalentona sinne. Meinasin ensin lähteä päivää aiemmin reissuun, jotta ehtisin käydä verestämässä tuntumaa harjoituslennon merkeissä mutta kun tämä siirtonakki osui minulle, niin sehän käy oivasta harjoituksesta.

Ensi talven aikataulut tarkentuivat sen verran, että irtisanoin soluhuoneeni vuokrasopimuksen. Talven aikana on näillä näkymin viikon verran intensiivisempää lähiopetusta, muuten mennään pääasiassa itsenäisen opiskelun merkeissä huhtikuun tienoille asti joten turhapa minun on maksaa HOAS:lle tyhjästä huoneesta – se viikon setti helmi-maaliskuussa on edullisempaa olla vaikka hotellissa ja haen sitten keväällä uutta kattoa pään päälle.

Keväällä opiskelija-asunnon saannin pitäisi olla aika helppoa, kun muuttoliike on ensisijaisesti poispäin suuntautuvaa. Vuokrasin Helsingissä tarvitsemilleni tavaroille varastokopin, joten niidenkin puolesta homman pitäisi olla aika näppärästi hoidettavissa – tavarat varastoon ja nouto keväällä, kun tiiviimpi lähiopetus jatkuu mittarisimujen merkeissä.

Pikkujouluyllätys ja toisenlainen medikaali

Sähköposteljooni kantoi loppuviikosta varsin mukavan yllätyksen: Norra kutsui myös meidät ab initio – opiskelijat pikkujouluihinsa. Vanhan vitsin (vai viisauden?) mukaan lentäjä on helppo löytää juhlista, koska tämä kertoo ammatistaan varmasti kaikille. Mielenkiintoista nähdä päteekö tämä myös silloin, kun puolet kaikista osallistujista on lentäjiä?

Pikkaripukeutumispaineita lukuun ottamatta elo on ollut varsin leppoisaa. Opinnoissa on pieni suvantovaihe ennen kuin pääsemme aloittamaan mittariteorioiden lukemisen, olen ajankulukseni katsellut ATPL-teoriavideoita YouTubesta ja laskenut päiviä yölentojen alkamiseen.

Koska myös vuodenvaihteessa on odotettavissa ihan reilunmittainen joululoma, päätin palata osa-aikaisesti opiskeluaikaisen harrastukseni taksinkuljettamisen pariin. Vanha ajolupani ei ollut enää voimassa lakimuutoksen vuoksi, joten se piti uusia ennen töiden aloittamista.

Taksinkuljettajan ajolupaa haettaessa tarvitaan Trafin lomakkeella annettava lääkärinlausunto, jossa todetaan, että henkilö on terveydentilansa puolesta työhön soveltuva. Koska hommasin alkuvuodesta vähän toisenlaiselle Trafin lomakkeelle vähän laajemman lääkärinlausunnon, kysäisin tietysti, että riittäisikö ilmailun puolella hankittu 1-luokan medikaali tähän tarkoitukseen. Ei riittänyt.

Sääntö on sääntö jne. mutta tuntui se vähän hassulta käydä lukemassa E-taulu todistaakseni, että terveydentilani riittää operointiin myös maan pinnalla. No nytpä on sekin hoidettu ja odotellaan vähän toisenlaista pahvia postista.

Tiimankeruuta tutuilla kulmilla

Vaikka sää ei ole suosinut ihan joka päivä niin onhan tässä melkoisen etuoikeutettu olo. Esimerkkinä tämän päivän ohjelma:

Herään omasta sängystä, aamupala perheen kanssa ja kuopus päivähoitoon. Kaupan kautta kotiin seuraamaan säätilan kehittymistä ja sopivan raon auetessa viiden minuutin ajomatka kentälle, jossa Mopo-Cessna odottaa käskijää. Pieni odotus laskeutuvan Hornetin vuoksi, lähtölupa laskukierrokseen, muutama rinki odotuskuviossa lähtevän Norwegianin ajaksi, ja vielä pari läpäriä ennen loppulaskua. Koneen tankkaus valmiiksi huomisaamua varten (CAVOKkia luvassa!) ja suoraan kentältä hakemaan juniori tarhasta.

Tänään ei siis ollut matkalennolle asiaa mutta pääsin sentään laskukierrokseen pyörimään, tiimaahan sekin on. Ja onhan tämä aika mahtavaa, että tiimaa voi kerätä aivan samaan tyyliin kuin kävisin päivätöissä toimistossa. EFROn idänpuoleinen laskukierros itse asiassa menee kutakuinkin vanhan työpaikkani parkkipaikan yli, eli yhtäläisyys ’vanhaan arkeen’ on jopa huvittavan suuri… Samoilla nurkilla mutta vähän entistä korkeammalla.

PPL-kurssi paketissa, seuraavaksi lentokoe

Lensin eilen PPL-koulutusvaiheen viimeisen keikan, joka oli kertauslento lupakirjaan vaadittavassa lentokokeessa vaadittavista asioista. Syksyn alku näkyy: vaikka keli oli kesäisen lämmin niin keskellä päivää tuli mereltä matala pilvi, jonka vuoksi jouduimme lykkäämään lähtöä pari tuntia. Lykkäyksen myötä jälkeeni suunnistusreissua suunnitellut kurssikaveri joutui valitettavasti siirtämään lentonsa myöhemmälle.

Edellisestä kerrasta oikealla lentokoneella ehti kulua tasan viikko ja olo oli vähän ruosteinen – kertaus tuli siis ihan tarpeeseen. Ei siellä mitään täysin fataalia virhettä sattunut mutta suunnistus ja osa toimenpiteistäkin tuntui poikkeuksellisen työläiltä, minkä lisäksi pieniä virheitä (eli oppia) tuli siellä ja täällä. Toivottavasti perjantaille suunniteltu koe onnistuu kelien puolesta, etten ehdi ruostua uudestaan. Nyt vähäisellä kokemuksella tauot lentämisessä näkyvät yllättävän nopeasti, kun tekemiseen ei vielä ole kovan luokan rutiinia.

Tässä PPL-osion loppuvaiheilla on ollut aika paljon odottelua ja kyttäilyä, minkä ansiosta olen ehtinyt tehdä pieniä tuntitöitä vanhalle työnantajalleni – pienikin palkkatulo on hyvin tervetullut lisä opiskelija-arkeen ja kuluuhan siinä aikakin paremmin. Näin jälkikäteen ajateltuna oli hyvä ratkaisu, etten tarjoutunut ottamaan oheistöitä aiemmin koska silloin olisi ollut vähän liikaa hommaa vuorokauden tunteihin nähden.

Jos kaikki menee kuten Strömsössä, niin julkaisen perjantaina lentokoekokemusta ja tulevaa PPL-lupakirjaa hehkuttelevan tekstin. Toinen vaihtoehto on, että homma siirtyy kelien vuoksi myöhemmäksi. Kolmas vaihtoehto on, että mokaan jotakin uusinnan arvoisesti – tätä en pidä kovin todennäköisenä mutta kaikkihan on mahdollista.

Opiskelua, kokeita, arkea

Meneillään olevan PPL-osion* teoriavaihe sisältää yhdeksän ainekohtaista koulun koetta joiden jälkeen tehdään vielä virallinen Trafin koe, jossa mitataan kootusti kaikkien osa-alueiden hallintaa. Kokeet tulevat aika nopealla tahdilla, viimeisestä oppitunnista kokeeseen on tähän mennessä ollut keskimäärin 2-3 päivää eli luettavaa riittää käytännössä koko ajan. Tällä hetkellä seuraava koe on ”vasta” maanantaina (kirjoitan tätä torstaina), joten rohkaistuin huilaamaan yhden blogipostauksen verran kun huomenna ehtii junassa lukea hyvän tovin.

*) PPL = yksityislentäjän lupakirja, ensimmäinen lentolupakirja jonka suoritamme koulutuksen alussa.

Jo legendaariseksi muodostunut Trafin kysymyspankki on tullut tutuksi kokeisiin valmistautumisessa. Suomenkieliset kysymykset on käännetty toisesta kielestä ja välillä tulee vastaan käännösvirheistä johtuvia päättömyyksiä, mutta ovathan nuo kysymykset ihan oma taiteenlajinsa muutenkin – eräs teoriakouluttaja sanoi osuvasti, ”valitse se, mikä on vähiten väärin tai eniten oikein”.

Vaikka kysymykset välillä ovat mitä ovat, on harjoituskokeiden tekemisestä ollut ainakin minulle paljon hyötyä – siellä huomaa hyvin, että mitkä asiat ovat huonosti hanskassa ja niitä tarkistellessa tieto painuu paremmin mieleen kuin monotonisesti lukemalla. Toki harjoituskokeissa ei kysytä ihan kaikkea mitä lentäjän on tarpeen tietää, joten myös perinteisellä pänttäämisellä on sijansa.

Ensimmäisten kolmen viikon aikana ei ole tarvinnut kärsiä vapaa-ajan ongelmista ja tuskin tarvitsee myöhemminkään ainakaan teoriakauden aikana. Nyt kun kämppä alkaa olla (spartalaisesti katsottuna) täysin varusteltu, alkaa Helsingin-päiville muodostua selkeä rytmi:

  1. herätys
  2. aamupala
  3. koululle
  4. oppitunteja
  5. lounas
  6. oppitunteja
  7. kämpälle
  8. päivällinen
  9. opiskelua
  10. puhelut kotiin
  11. lenkki
  12. suihku
  13. iltapala
  14. opiskelua
  15. nukkumaan

Mitäpä muuta kasvava lentopoika tarvitsee?

Viikonloput olen pyrkinyt pyhittämään perheelle. Se on onnistunut aika hyvin, koska arki-iltoina ja matkustaessa ehtii lukea sen verran varastoon, että viikonloppuna riittää enimmillään parin tunnin kertailu tärkeimmistä asioista ja kirjat voi muuten pitää laukussa.

Kokonaisuutta ajatellen kaikki sujuu jopa paremmin, kuin osasin ennakkoon toivoa. Perhe-elämä toimii yllättävän kivuttomasti, videopuhelut pitävät pahimman ikävän aisoissa ja viikonloppuna iskä saa sitten huomiota koko viikon edestä. Opiskelu on juuri niin mielenkiintoista kuin odotinkin joten aamulla herää erittäin mielellään, kun tietää mitä on päivän ohjelmassa.