Kuva kirkastuu

Viime viikolla ollut lentokoe meni läpi, eli minulla on nyt myös mittarikelpuutus.

Leijonanosa koulun aikana suoritettavista lentotunneista on jo lokikirjassa kun PPL, kaikki PIC-lennot, sekä NF- ja IR-kelpuutukset on nyt suoritettu – aktuaalista avitaatiota on luvassa monimoottorikoulutuksen ja CPL-lentojen muodossa enää reilut parikymmentä tuntia ennen valmistumista. Malmin neloshallilla vietettävä aika käy vähiin.

Ihan viimeisenä vuoroon tulee vielä ohjaamoyhteistyökurssi, mutta loppuaika menee käytännössä hyvinkin pitkälti legendaaristen ATPL-teorioiden parissa. Opintojen loppusuora alkaa.

Tämä vaihe koulutuksessa tuntuu toisaalta vähän haikealta, ja toisaalta tosi palkitsevalta – koulutuksen edetessä kokonaiskuva tulevasta työstä on rakentunut pala kerrallaan selkeämmäksi ja mitä lähempänä valmistuminen on, sitä oikeammalta päätös uudesta urasta on tuntunut. Opiskelu on koko ajan tuntunut erittäin mielenkiintoiselta ja motivoivalta, kun etenemisen näkee niin konkreettisesti. Tavallaan jopa harmittaa, että ”peruskoulu” päättyy tässä vuoden sisällä – opiskeluhan ei tällä alalla pääty koskaan – mutta totta kai horisontissa häämöttävä työelämään palaaminen tuntuu mukavalta ajatukselta. 

Lentäminen on jatkuvaa opiskelua ja itsensä kehittämistä. On mukavaa huomata, että työ kantaa hedelmää – vaikka olen edelleen täysi keltanokka, tiedän, ymmärrän ja osaan todella paljon enemmän kuin vuosi sitten PPL-kurssin loppumetreillä. Merkittävä osa on tullut puhtaasti teorioiden kautta mutta vähintään yhtä paljon käytännön kokemuksesta, kun joka lennolla oppii jotain mitä kirjoihin ei välttämättä ole kirjattu. Tässä vaiheessa, varsinkin juuri päättyneen mittarikurssin aikana, on myös tullut lukuisia ahaa-elämyksiä kun jokin ensimmäisistä lennoista asti harjoiteltu vähän hankalantuntuinen menetelmä on yhtäkkiä tuntunut tosi luontevalta ja järkevältä.

Tilannetta voisi verrata siihen, kun viime kesänä pääsin jumpseatilta katsomaan liikennekoneen ohjaamotoimintaa ensimmäistä kertaa oikein paikan päältä. Aluksi kaikki näyttää hurjan monimutkaiselta ja jopa vähän sekavalta mutta kun silmä tottuu ja ymmärrys kasvaa, alkaa kuva näyttämään kirkkaammalta – vaikka intercomin käyttöpaneeli jäi vielä tuon reissun jäljiltäkin mysteeriksi, alkoivat tärkeimmät ohjaamonäytöt näyttää aivan järkeviltä kun niitä hetken katseli. Nyt kun muistelen tuolla reissulla näkemääni ja kuulemaani, alkavat myös loput palaset loksahdella paikalleen kohtalaisen mukavasti. Käytäntö tukee teoriaa, ja päin vastoin.

Toivepostaus: näin minä opiskelen

Anonyymi lukija kysyi opiskelutekniikastani aiemman postauksen kommenteissa. Rupesin ensin vastaamaan kommentilla, mutta päätin aika pian tehdä oman postauksen aiheesta…

Etäopiskelujaksoilla olen ollut enimmäkseen päätoiminen opiskelija, eli nousen samaan aikaan muun perheen kanssa ja heidän lähtiessä töihin/kouluun/päiväkotiin, alan opiskelemaan ja iltapäivällä pyrin lopettamaan päivällisaikaan mennessä. Opintojen lisäksi minulla on muutama epäsäännöllinen työkuvio, jotka vievät keskimäärin pari päivää kuukaudessa.

Uuden teoriaosion alkaessa vilkaisen ihan ensimmäisenä siihen liittyviä harjoituskysymyksiä, jotta saan jonkinlaisen kuvan tärkeistä asioista – sellaiset 15-20 minuuttia per osio. Tämän jälkeen luen materiaalit kerran läpi, katselen välillä YouTubesta löytyviä koulutusmateriaaleja (haulla ”atpl youtube” löytyy parikin kanavaa, joiden soittolistoilla on useampi sata luentoa animaatioineen) ja alan hiljalleen tutustumaan kysymyspankkiin sitä mukaa, mitä aiheita olen ehtinyt käydä läpi. YouTube-luentojen ja kirjan käyttö rinnakkain toimii toisaalta kertauksena ja toisaalta syventävänä, koska asioita käsitellään vähän eri tavalla eri lähteissä. Kun kaikki aineisto on käyty kerran läpi, siirryn kokonaan kysymyspankin puolelle.

Kysymyspankin käytössä minulle toimii tällainen strategia:

  • 99% ajasta Study-moodissa, jotta pääsee lukemaan selitykset heti kun vastaa väärin (tai meni oikein arvaamalla). Välitön palaute on tehokas. Exam-tilaa käytän kellon kanssa ja vain pari kertaa per aine, jotta saan tuntuman Traficomilla käytettävissä olevasta ajasta. 
  • Alkuun kerran kaikki kysymykset läpi, eli testimoodina ”Previously unseen”. Kun ne loppuvat, seuraavaksi ”Incorrectly answered” kunnes kaikki kysymykset on vastattu vähintään kerran oikein. Kun nämäkin loppu, niin tilastojen perusteella vaikeimpia aiheita uudestaan, kunnes tulee Traficom-päivä.
  • Yksittäiset testit pidän melko lyhyinä, yleensä 10-30 kysymystä, ja usein lyhyitä taukoja jolloin jaksaa keskittyä täysillä joka kysymykseen. Googlaa ”pomodoro” – itse en käytä hälytystä työpätkillä vaan pidän lyhyen tauon sopivassa paikassa kun rupeaa uuvuttamaan. Kysymysten määränä 250-300 per päivä tuntui sopivalta tahdilta pankitusvaiheessa.

Traficomilla istuin IR-teoriat yhdellä kertaa (jaettuna kahdelle päivälle), mikä tuntui toimivalta ratkaisulta. Vastasin ensin nopeahkosti kaikki selkeät ja jos joku näytti vaikealta, vastasin siihen vasta toisella kierroksella (ennen kuin lopuksi tarkistin vastaukset). Aika hyvin tuli maksimiajat käytettyä joka kokeessa kun tarkisti kaikki ajatuksen kanssa, ja olin toki ennakkoon laskenut eri kokeiden maksimiajat yhteen, ettei kokonaisaika pääse loppumaan kesken.

ATPL-kokeet olen suunnitellut käyväni kolmessa istunnossa, niissäkin varmaan kukin istunto kahdelle päivälle jaettuna – yksityiskohdat ovat vielä vähän auki, ennen kuin koululta ilmoitetaan loppuvuoden lähijaksojen ajankohdat.

Yleisesti ottaen uskon opiskelussa enemmän laatuun kuin määrään. Olen kuullut juttuja, että joku on opiskellut ”14 tuntia päivässä, joka päivä viiden kuukauden ajan” mutta siellä on saattanut pari somepäivitystä, kissavideota ja ehkä kahvitaukoakin mahtua väliin? Itse kun tykkään tilastoista, olen kellottanut minuutin tarkkuudella (ilmainen Toggl on mainio työkalu) kuhunkin oppiaineeseen käyttämäni ajan ja pistänyt kellon seis aina kahvinkeiton, vessassa käynnin, päivätorkkujen, sometaukojen, jne. ajaksi – keskimääräiset päiväsaldot tehokasta opiskeluaikaa ovat olleet vain 4-5 tunnin haarukassa.

Toivottavasti tästä oli apua anonyymille lukijalle, ja ehkä jollekin muullekin. Kommenteissa voi edelleen esittää toiveita tulevien postausten aiheeksi.

Disclaimer: edellä kuvatulla menetelmällä ei ole (ainakaan vielä) läpäisty ATPL-teorioita 100 % keskiarvolla. IR sentään meni 93 %.

Muuttohommia

Lukupäivän suunnitelma meni uusiksi, kun Varamiespalvelusta soitettiin muuttokeikalle. Itsenäisesti opiskeltavissa etäteorioissa on se hyvä puoli, että satunnaisille työkeikoille voi lähteä aika vaivattomasti kun opiskelua voi sitten jatkaa toisena ajankohtana.

Muuttaminen on mukavaa liikuntaa ja oikeastaan ihan mukavaa muutenkin, kunhan

  • kyse ei ole omasta muutosta 
  • tavarat on pakattu valmiiksi. 

Saattaa kyllä olla, että ylihuomenna löytyy muutama unohtunut lihas.

Teoriaa ja odottelua

Kahden viikon päivitystauko ei tarkoita blogin vaikenemista – edellisen päivityksen jälkeen ei vain ole ollut juurikaan kerrottavaa. Odottelen tällä hetkellä mittarikoulutuksen jatkumista lentovaiheella (koneeseen on vähän jonoa) ja ennakoin syksyllä alkavia ATPL-teorioita.

Lentämäänkin olisi kiva päästä mutta nyt pitää hetki malttaa.

Lähdön tunnelmaa, osa 2

Kokosin muuttokuormaa Helsingistä viimeksi marraskuussa, ja taas on kassit täynnä kampetta. Tällä kertaa kassit ovat vähän isommat kuin viimeksi, koska en ottanut vuokravarastoa Helsingistä – hukkasin kaikki väliaikaisiksi tarkoitetut huonekalut pois ja seuraavan kerran kun hankin asuntoa periferiasta on sen tarkoitus olla pysyvämpi työasunto, jossa myös muu perhe voi tarvittaessa yöpyä satunnaisesti. Eli sellainen ihan oikea asunto, johon ei raijata HOAS-kirppiksen tahraista työtuolia, puoliksi rikkinäistä jalkalamppua ja nitisevää sänkyä.

Edessä on pieni tauko ennen paria viimeistä simusessiota ja mittarikoulutuksen lentokoneella suoritettavaa osuutta, joiden jälkeen ATPL-teoriat alkavat virallisestikin. Tokihan niihin on jo hieman varaslähtöä tässä otettu, aineistoa kun on saatavilla monestakin lähteestä. ATPL-teorioihin kuuluu kolme lyhyttä lähiopetusjaksoa joiden välillä on aina useampi viikko itsenäistä opiskelua, joten seuraavaan puoleen vuoteen ei tarvitse viettää montaakaan yötä poissa kotoa.

Lippis

Koululla oli tänään oppilaskokous, jossa on tapana käydä läpi opintoihin liittyviä yleisiä asioita. Kokouksen loppuvaiheilla puheenjohtajana toiminut koulutuspäällikkömme rupesi avaamaan isoa pahvilaatikkoa, johon en aiemmin kiinnittänyt huomiota vaikka olisi ehkä pitänyt – iso mysteerilaatikko koulun tai työpaikan yhteistapahtumissa tietää yleensä jotakin jännää.

Kaikille oppilaille jaettiin Salpauslennon logolla varustetut lippalakit, joissa on ohimolla brodeeraus First Solo – näitä on ilmeisesti tarkoitus jakaa jatkossa siinä vaiheessa, kun oppilas suorittaa ensimmäisen yksinlentonsa. 

Lakki on lähes tismalleen samaa sävyä kuin yli viisitoista vuotta mukanani kulkenut mainosreppu, jonka alkuperäisen mainostajan logon olen härskisti peittänyt ilmavoimien ohjaajakurssin hihamerkillä. Eräs kanssaopiskelija huomasikin, että nämähän sopivat hyvin yhteen kun väri on melkein sama – selässä on First First yksinlennon ja päässä Second First yksinlennon tunnukset.

Uuden elämän ensimmäinen vuosi

Toukokuun alussa tuli vuosi täyteen ammattilentäjän opintolinjan 2-2018 alkamisesta. Tässä kohtaa on sopiva hetki tehdä yhteenveto ensimmäisen vuoden sisällöistä.

  • Toukokuu: Kurssi alkaa PPL-teorioilla, lähiopetusta aina arkisin
  • Kesäkuu: Loput PPL-teoriat, lentokoulutus alkaa
  • Heinäkuu – elokuu: PPL-lentokoulutus (n. 25h)
  • Syyskuu – lokakuu: PPL-lentokoe, PIC-lentoja (n. 50h)
  • Marraskuu: Varaslähtö tuleviin teorioihin netistä löytyvillä aineistoilla
  • Joulukuu: IR-etäteoriat alkavat virallisestikin, sesonkirutistus taksitöissä
  • Tammihelmikuu: IR-etäteoriat
  • Maaliskuu: IR-teorioiden lähijakso, etäteorioita
  • Huhtikuu: IR-teoriakokeet, PIC-lentoja
  • Toukokuu: PIC-lentoja, IR-simulaattorikoulutuksen aloitus

Kurssin alku toukokuusta elokuun loppuun oli hyvin intensiivistä, koulutusta oli käytännössä joka päivä ellei sitten lentovaiheessa sää estänyt toimintaa. PPL-vaiheen jälkeen opintoja pystyi tekemään varsin mukavasti omaan tahtiin, eli aikaa jäi esimerkiksi työssäkäynnille – PPL-vaiheen aikana se ei olisi onnistunut.

Nyt simulaattorikoulutuksen kanssa mennään taas melko tiiviiseen tahtiin, käytännössä joka arkipäivä on koulutusta.

Koska rakastan tilastoja, tässä vielä samat tapahtumat numeroina:

  • 25 reissua Helsinkiin
  • 148 tuntia lentokoneella (100 h päällikkönä, 57 h opettajan kanssa, 93 h matkalentoja, 5 h yölentoja)
  • 10 tuntia simulaattorilla
  • 273 nousua ja laskeutumista 
  • 11 000 harjoituskysymystä Aviationexam.comissa
  • 440 tuntia itsenäistä opiskelua*
  • 16 viranomaiskoetta (joista yksi piti uusia)
  • 130 Elovena-välipalakeksiä

*) Luokassa ja briiffaushuoneessa vietettyjä tunteja ei tullut kellotettua.


Työntäyteinen ja ikimuistoinen vuosi takana, ja ainakin toinen samankaltainen vielä edessä ennen kiitotien päässä siintävää istuinta etupenkissä…

Harkitsetko sinä tai joku läheisesi alalle hakeutumista? Kysy kommenteissa, jos jokin asia askarruttaa. Voit myös ehdottaa muuten vain, mitä haluaisit lukea tulevaisuudessa.

Mitäs minä nyt teen?

Huh, mikä tunne! Tulin juuri Traficomilta, jossa suoritin IR-teoriakokeet eilen ja tänään – tulokset 89-100 % (ka. 93%) eli kaikki seitsemän ainetta menivät kerralla läpi.

Viimeiset neljä kuukautta ovat menneet tiukasti näihin sessioihin valmistautuessa joten nyt on oikeastaan vähän tyhjä olo, kun huomenaamulla ei tarvitse kirjautua Aviationexam.comiin ja ruveta naputtelemaan harjoituskysymyksiä läpi. Tulihan niitä sellaiset 11 000 kappaletta jo käytyäkin.

Ei lukeminen toki tähän lopu, seuraavaksi alan tutustumaan Piper Arrowin sielunelämään IR-lentovaiheen lähestyessä ja aika pian sieltä ovat myös massiiviset ATPL-teoriat tulossa vastaan. Nyt on kuitenkin yksi merkittävä virstanpylväs saavutettu minkä juhlistamiseksi ajattelin ottaa loppupäivän rennommin – ehkä vähän vain silmäillä Piperin ohjekirjaa, tai katsoa pari YouTube-videota aiheesta.

Kohta on tosi kyseessä

IR-teorioihin liittyvät lähiopetustunnit ja koulun kokeet on nyt suoritettu minun osaltani. Kaikki menivät kerralla läpi ja keskiarvoksi tuli 89 %, mihin olen oikeastaan vähän pettynyt – odotin harjoituskokeiden perusteella n. 92-94 % keskiarvoa mutta olin liian optimistinen.

Jos kaikki menee suunnitellusti, istun Traficomin kokeet parin viikon päästä Rovaniemellä. Sitä odotellessa kovaa opiskelua, ei näillä marginaaleilla uskalla jäädä laakereilleen lepäämään.

Isot pojat

Kävin lapsuudessani alaluokat pienessä Vojakkalan koulussa, jossa kuutta vuosiluokkaa opetti kolme opettajaa – olimme siis vuorovuosina samassa luokkahuoneessa vuotta vanhempien ja vuotta nuorempien oppilaiden kanssa. Juniorivuoroissa, eli ykkös-, kolmos- ja viitosluokilla, oli jännittävää seurata aiemman saapumiserän tekemisiä – isot pojat ja isojen poikien jutut, tiedäthän. Vaikka ikäeroa oli käytännössä vain muutamia kuukausia, olivat ylemmän luokan oppilaat niin paljon rohkeampia, kokeneempia ja taitavampia, että heitä katsoi vielä vuosien päästäkin vähän ylöspäin.

Tällä viikolla tunsin itseni jälleen junioriksi, kun osa IR-teoriatunneistamme pidettiin yhdessä ATPL-vaiheen opiskelijoiden kertaustuntien kanssa. Näillä tyypeillä on melkein sata tuntia enemmän lentokokemusta ja niin paljon avitaatiotietoutta tuoreessa muistissa, että jo saman ilman hengittäminen tekee minusta paremman lentäjän… okei, leikki sikseen – oli oikeasti kiva päästä tutustumaan vanhemman kurssin opiskelijoihin, joita on nähnyt vain ohimennen lentokonehallilla. Ja kyllähän isojen poikien välituntiturinoista saattoi oppia jotain hyödyllistä, kuten vaikka pari uutta muistisääntöä kokeita ajatellen.

Tämän viikon teoriat ovat nyt torstai-iltana meidän kurssin osalta paketissa ja homma jatkuu ensi viikolla. Itse suoritin myös koulun kokeet tällä viikolla käsitellyistä aineista jo alta pois, jotta pääsen viranomaiskokeisiin heti kun se on mahdollista huhtikuun alkupuolella. Ensi viikko menee Helsingissä loppujen IR-tuntien parissa ja sen jälkeen jää vielä puolitoista viikkoa aikaa prepata ennen tulikoetta, eli Traficomin sessiota. Niiden jälkeen pääsee keskittymään täysillä simulaattorilentoihin ja sään salliessa myös PIC-harjoitteluun, jota on jo aika kovastikin ikävä.