teoriakoulutus – Sivu 2

Toiset jäähyväiset Malmille: Advanced UPRT

Uuden EASA-määräyksen myötä uuden pilotin täytyy suorittaa ennen ensimmäistä tyyppikurssia Advanced Upset Prevention and Recovery Training eli kavereiden kesken Advanced UPRT -koulutus. Pakettiin sisältyy viisi tuntia teoriaa ja kolme tuntia lentämistä, jotka kävin suorittamassa Malmilla (jolle ehdin jo kertaalleen jättää hyvästit).

Tänään tuli yksi todistus lisää. Modulaarisella opintolinjalla näitä kertyy melkoinen nippu.

Joistakin ennakkokäsityksistä poiketen UPRT-lentojen suorittamiseen riittää ns. utility-luokan kone, ja Salpauslennolla homma hoidetaan vanhalla tutulla mopo-Cessnalla. Koulutuksen tavoite on lisätä osaamista epätavallisten lentoliikkeiden välttämiseen ja niistä palautumiseen, eli käytännössä ajetaan erilaisia sakkauksia sekä muita mukavia liikkeitä ja harjoitellaan oikeaoppisia oikaisuja.

Peruskoulutukseeni ei kuulu tämän jälkeen enää yhtään lentotuntia oikealla koneella, se homma jatkuu vasta tyyppikurssilla. Ensi viikolla lähden Berliiniin suorittamaan Multi Crew Co-operation eli MCC-kurssin (24 h teoriaa ja 20 h simua), jonka jälkeen ammattilentäjän opintolinja on minun osaltani paketissa.

ATPL – myöhäisopiskelijan hyvitys koulunkäynnin jumalille

Tuntuu vähän vaikealta käsittää, että huomenna ei tarvitse päntätä ATPL-teorioita. Seitsemän kuukauden urakka päättyi ja vapauduin ATPL-vankilasta tänään 30.1.2020 klo 14:22, kun klikkasin sääopin kokeen päättyneeksi ja sain tulokset eteeni. Kaikki menivät ensimmäisellä yrityksellä läpi ja keskiarvoksi tuli kohtalaisen tyydyttävä 94 %.

Ilman kakkaraa ja kahvimukia ei ATPL-vankeudesta olisi selvinnyt.

Helpolla tähän ei ole päästy. Huvitan välillä itseäni ajattelemalla, että ahkeroimalla nyt maksan takaisin nuoruuden laiskottelujani, joista selvisin kuin ihmeen kaupalla.

Olin ensimmäisellä kierroksella kohtalaisen lahjakas mutta – ja osin sen vuoksikin – patalaiska opiskelija. Kolmen ällän ylioppilas, mutta ne ällät olivat Lukion Läpi Lukematta laudaturien sijaan. Melkein hävettää, kun muistelen nuoren JP:n opiskelumotivaatiota – sitä ei oikeastaan ollut, ja panostus oli sen mukaista. Näin jälkikäteen ei enää ihmetytä, miksi herra alikersantti tarvitsi Kauhavalla pienen herätyksen ja miksi ne maisteriopinnot jäivät lopulta kokonaan aloittamatta.

Voin yhtään liioittelematta sanoa, että olen käyttänyt itsenäiseen opiskeluun enemmän aikaa kuluneen 20 kuukauden aikana kuin lukiossa, AMK:ssa ja yliopistolla vetelehtimieni seitsemän vuoden aikana yhteensä. Ylioppilaskokeet ja kandintyö tuntuivat leppoisilta askarteluilta tähän settiin verrattuna.

Joku toinen ATPL:t suorittanut saattaa tässä kohtaa tuhahdella, että ei se nyt NIIN vaikeaa ollut, ja täysin oikeutetusti tuhahteleekin – minulle tämä oli kirjoituksia ja kandia isompi juttu, joku toinen on varmasti toista mieltä. Minullakin oli vielä sikäli helppoa, että pystyin keskittymään täysipäiväisesti opiskeluun – iso hatunnosto heille, jotka tekevät saman setin täysipäiväisen työn ohella!

—

Mikä tästä ATPL-setistä sitten teki (minulle) niin ison jutun? Asiaan vaikutti muutamakin tekijä.

1. Itsenäisen opiskelun määrä. Pääasiassa itsenäisesti luettavat etäteoriat antavat paljon joustoa, mutta ne myös kasaavat paljon vastuuta opiskelijalle aikatauluttamisen ja edistymisen seuraamisen suhteen. Minusta oli kiva suunnitella ja seurata etenemistä (#excelnisti) mutta oli myös ajoittain raskasta olla samanaikaisesti sekä asiakas, projektipäällikkö, että projektin ainoa resurssi.

2. Vaadittava osaamisen taso. EASA:n teoriakokeilla on ikävä maine, että ne on tehty keinotekoisen vaikeiksi kysymällä paljon epäolennaisia asioita ja kysymällä oleellisia asioita tarpeettoman vaikeasti. Ongelmaan on onneksi havahduttu ja kysymyspankkia uudistetaan parhaillaan kovalla kädellä – oman kokemukseni mukaan uudet kysymykset ovatkin pääsääntöisesti melko hyviä. Osa vanhemmista kysymyksistä puolestaan on silkkaa nihilismiä.

Kokelailta vaadittavan nippelitiedon kanssa on menty välillä lähes surrealistisiin ulottuvuuksiin.

3. Päättömät kysymykset. Ylettömän nippelitiedon lisäksi osa vanhemmista kysymyksistä on sellaisia, että niitä on mahdotonta saada ensiyrityksellä oikein, vaikka kokeessa saisi olla oppikirja mukana. Onneksi nämä vähenevät koko ajan mutta niin pitkään kuin niitä on mukana, on kolmannen osapuolen kysymyspankki välttämätön apuväline harjoitteluun. Ja sitä harjoittelua tarvitaan paljon.

Kysymyksen tekijän mielestä linssipilvi näyttää harmittomalta vaikka minusta se on hiton pelottava – tätä et kirjoista opi!

4. Hinkkaaminen. Soveltavien tehtävien ratkaisutekniikka pitää hioa riittävän nopeaksi vääntämällä harjoituslaskuja uudestaan, uudestaan, uudestaan… ja vielä muutaman kerran uudestaan. Ajallisesti tiukin koe on mielestäni General Navigation: 120 minuuttia aikaa vastata 60 kysymykseen, joista suurin osa on laskuja tai karttatehtäviä. Minulla meni tähän ensimmäisessä harjoituskokeessa 105 minuuttia, tänään tosipaikassa olin vastannut kaikkiin 65 minuutin kohdalla jolloin loppuajan pystyi käyttämään tarkistamiseen. Kolmen viikon harjoittelulla suoritusajasta lähti yli kolmannes – onnistuisipa sama myös maratonilla! Harjoituskysymysten hinkkaamisen hyödyt ovat kiistattomat mutta en voi kiistää, etteikö 27 000 kysymyksen kanssa olisi välillä vähän puuduttanut.

5. Arvosanojen merkitys. Kymmenen kuskin lentotaitoja tai ryhmätyöosaamista on vaikea laittaa yksiselitteisesti paremmuusjärjestykseen, mutta teoriakokeiden keskiarvo on miellyttävän kvantitatiivinen suure kun tuoreita pilotteja arvioidaan urakehitykseen vaikuttavissa tilanteissa. Ei varmasti lähellekään tärkein mittari, mutta mukana kuitenkin.

—

Nyt ATPL-pänttääminen on siis vihdoinkin ohi mikä tarkoittaa ainakin hetkellisesti lisääntynyttä vapaa-aikaa. Huomenna ajattelin kertailla Arrowin käsikirjaa, koska lähitulevaisuudessa olisi tarkoitus lähteä Pirkkalaan lentämään loput CPL-lennot kasaan. Käsikirjakertailuun ja suunnistuslentojen suunnitteluun riittää kuitenkin virka-aika, kun lapset ovat tarhassa ja koulussa – ei tarvitse enää illalla jatkaa kysymyspankin kanssa, kuten viimeaikoina on ollut tapana.

Viikonloppuna voisi käydä vaikka hiihtämässä.

Loppu lähenee

Istuin tänään viimeiset teoriatuntini Malmilla. Tämän jälkeen jäljellä on enää Traficomin kokeet, muutama lentotunti Tampereella sekä ohjaamoyhteistyökurssi Saksassa. Sain toimistolta mukaan ison kasan todistuksia ja onnentoivotukset edessä oleviin kokeisiin.

Haikea ja vähän hämmentynytkin olo – nytkö tämä tosiaan on loppumassa?

Viimeinen oppitunti oli kuvaamataitoa.

Pukukaappi neloshallilla on tyhjennetty ja avaimet luovutettu, lentohaalari ja muut tykötarpeet lähtevät nyt kotiin mukaan koska näillä näkymin minulla ei ole enää asiaa Malmille ennen valmistumistani. Toivottavasti tänään ei kuitenkaan ollut viimeinen kerta ikinä, kun sain katsella lentotoimintaa Pyöreän ikkunasta – toivotaan päättäjille viisautta Malmin jatkon suhteen.

Aineenvaihtoshokki

Tänään oli sikäli juhlallinen päivä, että pääsin ATPL-teoriamateriaalien viimeiselle sivulle – eli kaikki aineistot on nyt kertaalleen käyty läpi, ja loppuaika ennen viimeisiä kokeita käytetään harjoituskysymysten ja kertailun parissa.

Tyttären iltasatukirjakin sattui tukemaan opiskelua.

Siirtyminen yhdestä moduulista toiseen on melkoinen shokki. Trafille mennessä kaikki tuntuu selkeältä ja harjoituskokeista on tullut tasaisesti yli 90-prosentin tuloksia, ja sitten yhtenä kauniina päivänä kun aloitat seuraavan moduulin oppiaineet: PUUF – olet taas lähtöpisteessä. Käsitteet ovat vieraita, perustason kaavat ovat hukassa, ja olet autuaan pihalla lähes kaikesta aiheeseen liittyvästä…

Lohdullista on, että samalta on tuntunut monta kertaa aiemminkin. Kokeissa vaadittavalle tasolle kiipeäminen vaatii vain työtä, ei sen ihmeempää.

Ruudun toisella puolen

Rovaniemen lentoaseman joulusesonki on huikea. Normaalisti kentällä käy kääntymässä Finnairin vuorokone 3-4 kertaa päivässä ja Norwegian lähes joka päivä, nyt sesongilla molemmat lentävät useita lisävuoroja joiden päälle tulee vielä talvikauden reittiliikenne EasyJetin ja Turkish Airlinesin operoimana, sekä parhaina päivinä jopa toistakymmentä charteria eri puolilta Eurooppaa.

Syksyllä Arrow mahtui tuonne hyvin parkkiin, nyt siinä on vähän isompaa kalustoa taukoilemassa.

Otin tällekin joululle muutaman taksivuoron talouden tukemiseksi mutta ihan samanlaiseen urakointiin ei ole mahdollisuutta kuin viime vuonna – myös ATPL-teorioiden viimeinen moduuli vaatii töitä, tai muuten ei hyvä heilu koepäivänä. Taloudellisen hyödyn lisäksi takseilu on mukavaa vaihtelua teorioiden kanssa paahtamiseen – matkalaukkujen kanssa saa mukavasti liikuntaa, ja näkeepä päivän aikana muutakin kuin kirjat ja kysymyspankin.

Aina välillä lento on myöhässä ja ennakkotilausasiakasta voi joutua odottamaan pitkäänkin, jolloin kentällä ehtii katsella maisemia ja hörpätä kupin kahvia – taksinkuljettajakortilla sai muuten lentoaseman kahviosta paremmat alennukset kuin miehistökortilla! Yllättävän edullista kahvikuppia nauttiessa tuumailin samalla, että näillä näkymin katselen seuraavaa sesonkia ikkunalasin toiselta puolelta.

Toinen istunto: 11/14

ATPL-teorioiden toinen moduuli on nyt paketissa, kun Traficom lähetti pari tuntia istuntoni päättymisestä todistuksen läpäistyistä kokeista. Tällä kertaa vuorossa olivat AL, MnB, Perf, RNAV, OPS, VFR COM sekä IFR COM jotka menivät läpi vaihteluvälillä 86 – 100 %, keskiarvona 94 %. Koska kokeita oli tässä setissä yhteensä seitsemän, jaoin ne kahdelle päivälle mikä tuntui olevan hyvä ratkaisu.

Yksitoista ainetta (vasen pino) on jo läpäisty mutta kolmessa viimeisessä (oikealla) on melkein yhtä paljon luettavaa jäljellä.

EASA-kysymysten laatu näyttää menevän oikeaan suuntaan: niitä kaikkein typerimpiä knoppeja mitä harjoituspankeissa on näkynyt, ei osunut minulle yhtään. Vain parissa kysymyksessä oli jotain pientä valittamista huonon kieliopin tai epämääräisten sanamuotojen vuoksi mutta kokonaisuutena hyvin reiluja kokeita. MnB tuntui epäilyttävän helpolta ja siitä tulikin 100 % kun taas yleisesti helppoina pidetyt COM-kokeet tuntuivat kovinkin vaikeilta, ja molemmista näyttikin löytyneen pari satasentappajaa.

Aika mukava fiilis, nyt on jo 11 ainetta paketissa ja enää kolme (GNAV, MET, FPM) jäljellä. Kolmosmoduulin opiskelu alkaa saman tien – kuten kuvasta näkyy, on siinä melkein yhtä paljon luettavaa kuin kahdessa ensimmäisessä yhteensä.

Boolen logiikka

Olen opiskellut yhden lukuvuoden verran tietotekniikkaa AMK:ssa, johon sisältyi mm. elektroniikan ja ohjelmoinnin peruskurssit. Sen jälkeen opiskelin samaa asiaa hienommin nimettynä, eli informaatioteknologiaa, yliopistolla sivuaineena. Sittemmin työskentelin melkein vuosikymmenen verkkosivustojen ja vähän muidenkin digijuttujen parissa.

Tästä taustasta huolimatta ATPL-opintojen aineistoissa tulee huomattavan paljon ”ai näinkö se toimiikin” -oivalluksia liittyen elektroniikkaan ja jopa ruohonjuuritason tietotekniikkaan. Voisin sanoa, että aineisto on melko perusteellista – en esimerkiksi entuudestaan tiennyt, että englanninkielinen sana bit tulee termistä binary digit. Koulussa ja töissä puhuttiin aina vain biteistä, ilman sen kummempia taustoituksia.

Aiemmassa ammatissani myös Boolen logiikkaa tuli käytettyä säännöllisesti, mutta eipä niitä symboleita tullut koskaan opeteltua – nekin tulivat vähän odottamatta vastaan nyt ATPL-teorioissa. Hetkittäin tulee mieleen kyseenalaistaa, että onko näiden asioiden hallinta tärkeää liikennelentäjälle, mutta onhan se – muuten et pääse kokeista läpi ja lupakirja jää saamatta.

Oppimisen ilo

Ennen nykyistä opiskelijaelämääni minulla oli takana pakolliset yhdeksän vuotta peruskoulussa, kolme vuotta lukiossa, yhden talven vierailu AMK:ssa ja kolme vuotta yliopistolla. Ottaessani kandin paperit ulos yliopistolta, olin 25-vuotias ja käyttänyt 65 prosenttia elämästäni jonkinlaisen koulunkäynnin merkeissä – ei siis ihme, että maisteriopinnot jäivät aloittamatta kun työelämä tempaisi mukaansa.

Koulutusputkea seurannut vuosikymmen toimistorottana oli hyvää aikaa, ja opetti arvostamaan arjen peruspilareita:

Säännöllinen päivärytmi
Riittävä ravinto
Riittävä uni

Oikeastaan nämä ovat osittain päällekkäisiä, toinen täydentää toistaan tai on toisen edellytys. Pääsääntöisesti itsenäisesti opiskelevalla opiskelijalla on paljon vapauksia mutta halutessaan näistä peruspilareista pystyy pitämään kiinni – ja ainakin minun kohdallani niistä myös täytyy pitää kiinni, jotta homma etenee.

ATPL-teoriat ovat kohtalaisen laaja paketti. Oman edistymisen näkeminen auttaa jaksamaan.

Vaikka pidän 36-vuotiaana itseäni edelleen nuorukaisena, olen setämies-kaartia suhteessa useimpiin opiskelutovereihini kuuluessani samaan ikäluokkaan monien opettajiemme kanssa. On kuitenkin mukava huomata, että vanha koira oppii uusia temppuja kun tarpeeksi yrittää: esimerkiksi muutamat aeromystiikan kaavat tuntuivat aluksi sangen kryptisiltä, kun niitä yritti tankata kirjasta päähän mutta 1500 harjoituskysymystä myöhemmin ne ovat itsestäänselvyyksiä, kun niitä on muutaman kerran soveltanut paperilla ja yrittänyt johtaa tutummista kaavoista.

Se onkin aina pienen tuuletuksen paikka, kun uuden kaavan soveltaminen onnistuu harjoitustehtävässä tai joku vaikealta tuntunut kysymystyyppi menee ensimmäisen kerran oikein. Tätä oivaltamisen nautintoa osaa nyt yhden työuran jälkeen arvostaa paremmin, kuin aikanaan yliopistolla kun takana oli vuosikausia pelkkää opiskelua enimmäkseen ei-kiinnostavista oheisaineista.

Leijonanosa teorioista opiskellaan itsenäisesti etänä, joten olen yleensä kotona laittamassa välipalaa ja auttamassa läksyissä kun esikoisemme tulee koulusta. Siinä samalla olen päässyt aitiopaikalta seuraamaan, miten hän oppii ja ymmärtää uusia asioita – kuten yleisesti tiedetään, tapoja on lähes yhtä monta kuin opiskelijoitakin.

Viidesluokkalaisemme opintoja seuratessa on ollut myös mukava huomata, kuinka monet jo peruskoulussa opeteltavat asiat aikanaan kytkeytyvät käytännön elämään – esimerkiksi maantieto ja matematiikka raapaisevat samoja aiheita, mihin nyt omissa opinnoissani pääsen syventymään. Mukava synergiaetu sekin, että samalla kun itse saan kerrata perusteita, voin entisen tai tulevan ammattini kautta perustella juniorille, mitä käytännön sovelluksia kulloinkin opeteltavalla asialla on.

Kun teoriat aikanaan loppuvat, tulee minulla ikävä yhteisiä välipala- ja läksytuokioitamme. Onneksi arkivapaat kuuluvat työn luonteeseen.

Ensimmäinen ATPL-istunto

Kävin tänään Traficomilla istumassa ensimmäisen ATPL-session, aihealueina AGK, Instr., HPL, POF. Kysymykset tuntuivat enimmäkseen reiluilta, pari tulkinnanvaraista mutta ei ollenkaan pahimmasta päästä mitä voisi olla. Pankkeihin verrattuna uudenlaisia kysymyksiä oli aika paljonkin.

Arvosanat välillä 86 – 98 % ja keskiarvoksi 92 %. Kaikki menivät reilusti läpi mutta 86-tulos suoraan sanottuna harmittaa – haluaisinpa kovasti tietää, että mitä siellä meni noinkin paljon väärin mutta se ei ole mahdollista kovinkaan helposti, joten keskityn mieluummin seuraaviin aineisiin.

Homma etenee

ATPL-teorioiden ensimmäinen moduuli on Traficomia (eli sitä vaikeinta osaa) vaille paketissa, kun viimeiset lähiopetustunnit ja koulun kokeet olivat tänään. Viikko kovaa opiskelua ja sitten on Tosi Kyseessä.

Mukavana bonuksena huomiselle järjestyi paluu juurille ensimmäisten CPL-koulutusohjelman lentojen muodossa, jotka suoritetaan legendaarisella mopo-Cessnalla. Edellisestä mopolennosta onkin sen verran aikaa, että tänään piti vähän kertailla nopeuksia ja toimenpiteitä – todennäköisesti yritän kertauksesta huolimatta huomenna nostaa laskutelineen tai säätää lapakulmia.

Jos kaikki menee suunnitellusti, minulla on maaliskuuhun mennessä ammattilentäjän lupakirja.