Kaksi edessä, yksi takana

Lensin tänään aamupäivällä kaksi koululentoa Cessnalla ja ehdin vielä illaksi kotiin Embraerin takapenkillä.

Lentokoulutus on käynnistynyt mukavan ripeästi, ensimmäisten kolmen päivän aikana olen suorittanut jo neljä lentoa koulutusohjelmasta. Tahti tulee kyllä tasaantumaan ensi viikolla, minulla oli sään kanssa hyvää tuuria ja olen nyt lentomäärissä reilusti edellä muita opiskelijoita. Porukka pitää saada samalle tasalle koulutuksen sujuvuuden vuoksi, joten alkuviikosta tulee varmaan odotusvuoroja minulle.

Illan takapenkkikyyti on juuri tulleen tiedon mukaan puolisen tuntia myöhässä mutta siitäkin huolimatta, kokonaisuudessaan hieno päivä. Päivän ensimmäisen keikan jälkeen piti kysyä lennonopettajalta, että ihanko oikeasti sille maksetaan tästä hommasta?

5160 päivää ja yksi uusi alku

Takaisin taivaalle! Edellisestä kerrasta ehti kulua vain neljätoista vuotta, yksi kuukausi ja kuusitoista päivää kun minä lensin taas.

Kelien kanssa piti vähän jännää mutta ensimmäiset meidän kurssilaiset, suureksi ilokseni minä mukaan lukien, pääsivät tänään suorittamaan ensimmäiset lentonsa. Tällä tutustumislennolla opettaja hoitaa kaiken vähänkin vaativamman ja oppilas vain ottaa ensituntumaa koneessa olemiseen ja sen ohjaamiseen – käytännössä siis maisemalento, jolla pääsee vähän itsekin ohjailemaan.

Vielä kahlittuna maahan, mutta ei enää pitkään.

Kuten aiemmin arvelinkin, pohjalla olevasta vähäisestä kokemuksesta ei ole paljoakaan hyötyä kun lähtee näin pitkän tauon jälkeen ilmailemaan – homma pitää opetella aivan alusta alkaen. Tilanne olisi varmasti toinen jos alla olisi satoja (tai tuhansia) tunteja tiimaa mutta 25 tunnin lihasmuisti on ehtinyt tässä ajassa pyyhkiytyä aika hyvin pois. Aivan käsittämättömän hienoahan lentäminen oli edelleen mutta en kyllä kuvailisi tuon totuttelukeikan lentokäsialaani millään myönteisellä adjektiivilla.

En ole asiasta kovasti huolissani koska olen koko ajan ajatellutkin, että lentoharjoittelu aloitetaan uudestaan nollasta. Lohduttaudun myös sillä, että kyseessä on minulle täysin uusi konetyyppi joten kapasiteettia menee jo ihan senkin opetteluun – kunhan lentolaitteen kanssa pääsee sinuiksi niin kyllä se lentokäsialakin siitä pehmenee.

Seuraavaa keikkaa odotellessa.

Ei vielä mutta melkein

Tänään oli virallisesti ensimmäinen päivä lentokoulutusta: sovitimme haalarit, saimme kaapit ja lentopäiväkirjat ym. rekvisiittaa, ja porukka jaettiin opetusryhmiin.

Siviilipuolen lokikirja on vähän jyhmeämpi, kuin mitä intissä käytettiin.

Oman lennonopettajan kanssa käytiin läpi lennon valmistelu- ja jälkitoimet käytännössä ja huomenna olisi tarkoitus tehdä ensimmäiset lennot. Ohjelmassa on ainakin puolen tunnin tutustumislento kaikille ja osalle porukkaa jo ensimmäinen ”oikea” koululentokin, jos sää ja aikataulu sallivat.

Aivan mahtava homma.

Lentokoulutus alkaa

PPL-vaiheen viimeiset teoriatunnit ovat takana. Parin seuraavan viikon aikana on vielä muutaman aineen kokeet mutta jo ensi maanantaina on merkitty alkavaksi odotettu lentokoulutus.

Teoriat menivät nopeasti ohi. Jakso kesti kuusi viikkoa, joista pari oli nelipäiväisiä (ma-to). Tahti oli kohtalaisen tiivis, mikä sopi minulle hyvin kun ei ollut töitä tms. siinä sivussa vaan illat pystyi lukemaan aika täysipainoisesti. Töiden ohessa ei olisi onnistunut näin lyhyessä ajassa, tai ainakin arvosanat olisivat kärsineet kovasti.

Neljäntoista vuoden lentotauko päättyy pian!

Vanhasta muistista?

Kurssin alkaessa ehtii tulla kuluneeksi 14 vuotta siitä, kun viimeksi ohjasin lentokonetta.

Aiemmasta kokemuksesta on varmasti hyötyä opinnoissa mutta nöyrästi täytyy lähteä liikkeelle. Tauko on ollut niin pitkä, että on käytännössä aivan sama onko tiimaa taskussa 0 vai 25 tuntia.

Odotan mielenkiinnolla, että miten kurssikaverit suhtautuvat oletettavasti loppukesästä tapahtuvaan neljänteen* yksinlentooni – tuleeko perinteiden mukaisesti kylpyhommia kun kyseessä on kuitenkin ensimmäinen soolo siviilikoneella?

*) Ensimmäinen ja kolmas yksinlento Vinkalla EFKA-EFKA, toinen kurssikavereiden heittämänä varuskunnan paloaltaaseen.