Avainsana: C152

Cessna vs. Vinka, ensimmäinen erä

Takana on viikon verran lentokoulutusta ja kuusi suoritettua koululentoa, eli homma on käynnistynyt aika mukavasti. Cessna 152 rupeaa käymään tutummaksi, oikeat nappulat (eihän niitä montaa olekaan) löytyvät jo kohtuudella ja oma lentäminen alkaa muutenkin tuntua vähän sujuvammalta. Paljon harjoitusta tarvitaan vielä mutta suunta on oikea.

Vaikka Vinka-lennoistani on varsin pitkä aika niin yllättävästi ne muistikuvat jostain ullakolta palailevat mieleen nyt, kun ilma-aluksen ohjaaminen on taas päivittäistä toimintaa. Enimmäkseen pintaan nousee joitakin motorisia juttuja, miltä jokin tietty toimenpide tuntui Vinkalla ja miltä se tuntuu nyt Cessnalla. Esimerkiksi tänään oli jännää hoksata, että sivuluisun ajaminen sauvalla (Vinka) tuntui paljon yksinkertaisemmalta kuin ratilla (C152) – liikehän on teknisesti täysin sama mutta jotenkin se oli luontevampi suorittaa sauvan kanssa.

Sauvakaipuusta oppii varmasti pois kunhan Cessnan kanssa ehtii kertyä lisää tiimaa. Toinen asia mitä Vinkasta kaipaan on kaasukahva: Vinkassa kaasuvipu on sijoitettu oppilaan vasemmalle puolelle jolloin sitä käytettiin vasurilla samalla, kun oikea käsi ohjasi (opettajalla on oma kahvansa keskellä). Cessnan kaasukahva taas on syvyyssuunnassa liikkuva nuppi, joka on sijoitettu keskelle ohjaamoa, minkä johdosta oppilas käyttää ohjaamiseen vasenta kättä ja ainakin minä joudun vähän kurottelemaan kaasulle – pitää vielä kokeilla, josko penkin asennon muuttamisesta löytyisi helpotusta tähän.

Kyseisiä konetyyppejä tuntematon saattaa arvostaa kuvia, joista ohjaamon erot käyvät hyvin ilmi:

Suorituskykypuolelta en ainakaan tässä vaiheessa osaa sanoa paljoakaan, Cessnan kanssa on sen verran vähän kokemusta ja Vinka-ajat taas ovat liian kaukana menneisyydessä. Numeroiden perusteella Vinka on merkittävästi C152:sta jyhmeämpi laite mutta eipä ”mopo-Cessnaa” ole kovin rajuun liikehtimiseen tarkoitettukaan. 

Täytyy vain toivoa, että säät jatkuvat yhtä hyvinä kuin tähänkin asti niin lisäkokemusta ratin vääntämisestä kertyy ripeästi. Jos ei yllätyksiä ilmene, niin huomenna päästään taas taivaalle.

Kaksi edessä, yksi takana

Lensin tänään aamupäivällä kaksi koululentoa Cessnalla ja ehdin vielä illaksi kotiin Embraerin takapenkillä.

Lentokoulutus on käynnistynyt mukavan ripeästi, ensimmäisten kolmen päivän aikana olen suorittanut jo neljä lentoa koulutusohjelmasta. Tahti tulee kyllä tasaantumaan ensi viikolla, minulla oli sään kanssa hyvää tuuria ja olen nyt lentomäärissä reilusti edellä muita opiskelijoita. Porukka pitää saada samalle tasalle koulutuksen sujuvuuden vuoksi, joten alkuviikosta tulee varmaan odotusvuoroja minulle.

Illan takapenkkikyyti on juuri tulleen tiedon mukaan puolisen tuntia myöhässä mutta siitäkin huolimatta, kokonaisuudessaan hieno päivä. Päivän ensimmäisen keikan jälkeen piti kysyä lennonopettajalta, että ihanko oikeasti sille maksetaan tästä hommasta?

5160 päivää ja yksi uusi alku

Takaisin taivaalle! Edellisestä kerrasta ehti kulua vain neljätoista vuotta, yksi kuukausi ja kuusitoista päivää kun minä lensin taas.

Kelien kanssa piti vähän jännää mutta ensimmäiset meidän kurssilaiset, suureksi ilokseni minä mukaan lukien, pääsivät tänään suorittamaan ensimmäiset lentonsa. Tällä tutustumislennolla opettaja hoitaa kaiken vähänkin vaativamman ja oppilas vain ottaa ensituntumaa koneessa olemiseen ja sen ohjaamiseen – käytännössä siis maisemalento, jolla pääsee vähän itsekin ohjailemaan.

Vielä kahlittuna maahan, mutta ei enää pitkään.

Kuten aiemmin arvelinkin, pohjalla olevasta vähäisestä kokemuksesta ei ole paljoakaan hyötyä kun lähtee näin pitkän tauon jälkeen ilmailemaan – homma pitää opetella aivan alusta alkaen. Tilanne olisi varmasti toinen jos alla olisi satoja (tai tuhansia) tunteja tiimaa mutta 25 tunnin lihasmuisti on ehtinyt tässä ajassa pyyhkiytyä aika hyvin pois. Aivan käsittämättömän hienoahan lentäminen oli edelleen mutta en kyllä kuvailisi tuon totuttelukeikan lentokäsialaani millään myönteisellä adjektiivilla.

En ole asiasta kovasti huolissani koska olen koko ajan ajatellutkin, että lentoharjoittelu aloitetaan uudestaan nollasta. Lohduttaudun myös sillä, että kyseessä on minulle täysin uusi konetyyppi joten kapasiteettia menee jo ihan senkin opetteluun – kunhan lentolaitteen kanssa pääsee sinuiksi niin kyllä se lentokäsialakin siitä pehmenee.

Seuraavaa keikkaa odotellessa.