Aina välillä joku lukija lähettää kommenttikentän tai sähköpostin (lentoon.blog@gmail.com) kautta kysymyksiä lentotyöstä ja/tai alalle kouluttautumisesta. Tämä postaus aloittaa uuden artikkelisarjan, jossa pyrin parhaani mukaan vastaamaan toistuvasti esille nousseisiin pohdintoihin.
Yksittäisten postausten lisäksi suunnitelmissa on koota myöhemmin myös erillinen UKK-sivu, josta kaikki kysymys-vastaus-parit löytyvät.
Mutta nyt asiaan: Lentoon.blog UKK, osa 1!
Koulutodistukseni matikka / englanti / keskiarvo oli X. Voinko päästä lentäjäksi?
Lentokouluissa tai lentoyhtiöissä ei ole määrättyä keskiarvorajaa, joka pitää ylittää. Jos hakijoita on paljon, koulutodistuksia saatetaan kuitenkin käyttää hakijoiden pisteyttämiseksi ja sitä kautta esikarsintaan, mutta omatoimikarsintaa ei kannata tehdä.
Matematiikkaa tarvitaan jonkin verran opiskeluvaiheessa, mutta työssä pärjää kolmen kertotaululla ja yksinkertaisilla yhteen- ja vähennyslaskuilla. Lukion lyhyt matikka riittää hienosti. Kohtalainen ymmärrys fysiikan perusteista helpottaa asioiden sisäistämistä.
Suurin osa koulutusaineistoista ja kaikki manuaalit ovat englanniksi, mutta suomalaisissa kouluissa opetus on enimmäkseen suomeksi. Ohjaamokielenä kotimaassa on suomi, vain tietyt call-outit ja radioliikenne hoidetaan englanniksi. Käytännössä siis englanninkielistä tekstiä pitää pystyä lukemaan ja ymmärtämään kohtuudella, mutta virheetöntä kielioppia tai natiivitason keskustelutaitoja ei vaadita. Töissä vaadittava ICAO level 4 -taso mitataan säännöllisesti kielitaitokokeessa.
Olen menossa valintakokeisiin. Voitko antaa vinkkejä?
Olen aiemmin kirjoittanut postauksen lentokouluun hakemisesta ja siitä voi vähän lueskella, mitä on yleisesti odotettavissa. Lentopäiväkirjat-podcastissa puolestaan on hyvä jakso työnhausta, jos lupakirja on jo taskussa.
Valintakokeissa on vivahde-eroja, mutta pääperiaate on kutakuinkin sama: testejä ja haastatteluita. Tärkein ohje on, että älä suorita itsekarsintaa! Alalle pääsemiseksi vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia, mutta ne kyllä löytyvät yllättävän monilta. Kun vaadittu taso täyttyy, motivaatio ja asenne nousevat ratkaisevaan rooliin valinnoissa.
Omien vahvuuksien sekä heikkouksien tunteminen auttaa haastatteluissa. Joitakin taitoasioita voi jossain määrin harjoitella, mutta suurinta osaa ei. Tärkeää on tiedostaa, että haussa ei ole yli-inhimilliset kyvyt omaava lentäjäsankari, vaan vaatimukset täyttävä ihmisolento, joka pystyy yhteistyöhön lajitovereidensa kanssa.
On myös hyvä muistaa, että alalle pyrkiminen ei ole kerrasta poikki – itse pääsin aikanaan ilmavoimiin toisella yrityksellä ja eräs tuttava pääsi SIO:lle vasta kolmannella haulla. Työ- ja elämänkokemus maallisesta maailmasta voi olla ihan hyväkin juttu ennen lentouraa.
Onko lentäjän pakko muuttaa pääkaupunkiseudulle (eli Syrjä-Suomeen)?
Ei. Mutta se vaatii vähän vaivannäköä ja suunnitelmallisuutta.
Työasunto on käytännössä pakko hommata. Kimppakämpät ovat uraansa aloittavien peräihmisten keskuudessa suosittu ratkaisu. Esim. minun työasuntoni on viiden pilotin jakama kolmio, jossa omat kuluni ovat n. 250-300 €/kk. Paremmissa palkkaluokissa omat kämpät yleistyvät, mikä ei ole kovin yllättävää.
Jos kotipaikkakunnalta on hyvät markkinaehtoiset (valtion tukemiin yhteyksiin ei ainakaan tällä hetkellä voi käyttää henkilöstölippuja) lentoyhteydet, on työssäkäynti melko sujuvaa henkilöstölippuja hyödyntäen. Eli esim. Rovaniemi, Oulu, Vaasa, Kuopio, jne. ovat helppoja kohteita reissaajalle. Työmatkaajan tulee kuitenkin huomioida, että henkilöstölipulla kyytiin pääsee vain, jos koneessa on tilaa maksavien asiakkaiden jälkeen – vaatii siis pientä ennakkosuunnittelua.
Työmatkat voi toki taittaa myös autolla, riippuen omasta sietokyvystä ja jaksamisesta. Esim. Turun ja Tampereen lähialueilta kuljetaan paljon omalla autolla. Junalla kaukaisimmat tuntemani pendelöijät tulevat 4-5 tunnin matkan päästä. Työmatkailu myös ulkomailta / ulkomaille ei ole ennenkuulumatonta tällä alalla, esim. Baltiassa ja Saksassa kulkee paljon porukkaa PK-seudulta. Legenda kertoo erään kaukoliikennepilotin reissaavan työmatkanaan Pohjois-Amerikan (koti) ja Euroopan (työ) väliä, mutta se alkaa olla jo aika extremeä.