Lapsikin tietää, että lentämiseen tarvitaan siivet (paitsi helikoptereilla, jotka ovat niin rumia, että maapallo hylkii niitä). Esimerkiksi linnuillahan on siivet luonnostaan, mutta edes työkseen lentävällä ihmisellä ei ole siipiä. Tämän vuoksi ihmismiehistön virkapukuun täytyy sisällyttää jonkinlaisen siivet, että homma näyttää edes suunnilleen uskottavalta. Luonnollisen kokoiset siivet olisivat tiellä ahtaassa koneessa, mutta rintaan kiinnitettävä siipipinssi soveltuu hyvin symboloimaan ammatin lentäväistä perusluonnetta.
 |
| Norran siipipinssissä oleva ympyrä viittaa koordinaatiston asteisiin. |
Kesäkuussa alkaneessa linjakoulutuksessa vaaditut suoritteet saatiin minun syllabuksessani kuitattua kuutisen viikkoa aloituksen jälkeen. Optimitilanteessa vähempikin aika olisi riittänyt, mutta juhannuksen korville osunut pidempi vapaa ja heti perään sairastettu korona siirsivät linjatarkastustani hieman suunniteltua myöhemmäksi.
Linjatarkastus on normaalissa reittiliikenteessä suoritettava tarkastuslento, joka jokaisen pilotin pitää läpäistä määräajoin. Ensimmäisen hyväksytyn linjatarkkarin jälkeen tuore perämies ”vapautetaan” linjakoulutuksesta normaalin työvuorosuunnittelun piiriin, jolloin koulutusvaiheessa vaaditun kouluttajakapteenin sijaan vieressä voi jatkossa istua kuka tahansa firman kapteeneista.
Linjatarkkari oli käytännössä helpoin kaikista tarkastuksista ja lentokokeista, mitä matkalla on tähän mennessä pitänyt suorittaa. Siellä tarkastetaan vain normaalia, käsikirjan mukaista toimintaa, eli mitään simusta tuttua raakadata-ILSsiä yhdellä moottorilla ei tarvitse suorittaa – ainakaan oletusarvoisesti. Ainoa poikkeus normaaliin reittilentoon on jumpseatillä istuva tarkastaja, joka seuraa toimintaa ja tekee muistiinpanoja havainnoistaan – ja matkalentovaiheessa esittää muutaman kiperän kysymyksen koneen järjestelmistä ja lentomenetelmistä, joihin olisi hyvä osata vastata.
Kapteeni ja perämies tarkastetaan samalla kertaa sekä lentävässä että monitoroivassa roolissa, eli toinen ajaa sinne ja toinen takaisin. Matkustajat eivät huomaa tällaisella matkalla mitään normaalista poikkeavaa, elleivät sitten koneeseen noustessaan bongaa ohjaamosta kahden sijaan kolmea virkapukuista ja ihmettele sitä.
Käytännössä linjatarkkari oli siis helpoin tarkkari tähän mennessä, mutta oli se silti näin ensimmäisellä kerralla stressaava tilanne, kun ei ihan tarkkaan tiennyt, mitä tuleman pitää ja minkälaisia kierrepalloja tarkastaja heittää. Stressi oli ehkä vähän turhaa, sillä läpi meni sekä minulla että kipparilla.
Opiskelu ja oppiminen eivät lopu koskaan, mutta muodollinen koulutus on ATR-perämieskurssin osalta nyt paketissa. Hieno tunne – varovaisen ylpeä, mutta nöyrä, koska tässä hommassa on aina jotain opittavaa ja parannettavaa.
Niin miten ne otsikon siivet liittyvät linjatarkastukseen?
Norralla on käytössä äärimmäisen juhlallinen siipirituaali ensimmäisen linjatarkastuksen yhteydessä. Jos tarkkari meni läpi, tarkastaja ojentaa tuoreelle perikselle taskulämpimän siipipinssin virkapukuun kiinnitettäväksi ja toivottaa hyviä lentoja. Tämän jälkeen vastapinssitetty perähenkilö kiittää kauniisti, poistuu sopivaksi katsomaansa piilopaikkaan puhkomaan ruuvinreikiä takkiin ja toivoo, että siivet osuivat suoraan.
Yksi glamoröösin pilottielämän huikeimpia kliimakseja, sanoisin.
Ymmärsinkö oikein että kuljet vieläkin Rovaniemeltä töihin? Miten on onnistunut perhe-arki useamman vuoden Rovaniemeltä kulkiessa?
Oikein ymmärsit. Ainakin toistaiseksi tämä on toiminut jopa yllättävän hyvin, tokihan tuossa tuli pitkä tauko kulkemiseen koronan aikana ja koulussakin suurin osa teorioista hoitui etäopintoina. Asiaa myös helpottaa, että koronatauon aikana lapsille ehti tulla lisää ikää – nuorempikin täyttää pian kahdeksan. Enemmistö työkavereista asuu luonnollisesti PK-seudulla, mutta on meitä pendelöijiäkin yllättävän paljon.
Tyyppikurssi oli rankka, kun koti- vs. periferiapäivät menivät viikkotasolla 2:5, mutta nyt kun on päässyt työarkeen kiinni, niin tämä on sangen kivutonta. Rovaniemeltä on hyvät lentoyhteydet ja pienellä vaivannäöllä työvuorolistan saa sopimaan muuhun elämään aika kivasti. Meillä on minimissään 12 vapaapäivää per kuukausi, mutta esim. nyt syyskuussa minulle tulee vuoronvaihtojen ja -luovutusten myötä yhtä paljon vapaita kuin työpäiviäkin. Tämän toki huomaa myös tilipäivänä, mutta kaikkea ei voi mitata rahassa. 🙂
Olisihan se varmasti mukavaa päivystää kotisohvalla ja köllähtää omaan sänkyyn jokaisen työvuoron jälkeen, mutta jo yksin kustannussyyt kannustavat nykyiseen järjestelyyn: asunnot ovat etelässä niin kalliita, että muutossa jouduttaisiin tekemään melkoinen downgrade verrattuna nykyiseen kotiin (tai ottamaan niin paljon lisävelkaa, että koululainan jälkeen ei enää mitkään vakuudet riitä). Ja siihen päälle vielä puolison työt, lasten koulut, ja ihan yleinen elämänmeno pohjoinen vs. etelä… Ainakaan tällä hetkellä meillä ei ole mitään aikeita muuttaa periferiaan, ja toistaiseksi en näe tarpeellisena edes ”päivystyskämpän” hankkimista.
Kiitos, mukava kuulla. Me päädyttiin lähtemään koko perheen voimin Poriin koulun ajaksi. Poriin toki myös hieman tuskaisempi kulkea kuin pääkaupunkiseudulle. Koulun jälkeen mahdollisesti paluuta takaisin päin sitten, riippuen toki työllistymisestä ja kaikesta muusta mikä voi vielä muuttua matkalla.
Poriin kulkeminen on kyllä aika haastavaa, jos tulee vähänkään kauempaa – ymmärrän täysin tuon ratkaisun. 🙂 Voisi olla meilläkin eri tilanne, jos tukikohta olisi huonompien yhteyksien päässä.
Tsemppiä jatkoon ja kiitos lukemisesta sekä kommenteista!