Kaikki hyvä loppuu aikanaan, pätee myös toiseen PIC-harjoitusleiriin kotikentälläni Rovaniemellä. Tämä sessio oli sikäli aika mielenkiintoinen, että kentällä oli erinäisistä syistä poikkeuksellisen tiukat turvatoimet.
 |
| Jälkikasvukin kävi kyydissä lyhyen paikallislennon verran. |
Normaalisti kulkuluvallinen yleisilmailija saa kulkea koneelle itsenäisesti mutta nyt asematasovalvojan täytyi olla näköetäisyydellä alueelle tulosta aina siihen asti, kun kone lähti rullaamaan kohti kiitotietä. Asematason työntekijät kyllä vakuuttelivat, ettei mopokuskin vahtiminen harmita mutta oli minulla vähän vaivaantunut olo, kun heitä piti juoksuttaa avaamaan ovia ja valvomaan tankkauksia.
Mainituista poikkeusjärjestelyistä johtuen myös pysäköinti oli poikkeavassa paikassa, minkä vuoksi sain suuren maailman tyyliin Follow Me -auton palvelua pariinkin otteeseen. Se oli kyllä melko jyhmeää.
Parkkipaikat löytyivät, ovet aukesivat ja kaikki meni muutenkin hienosti – kiitokset vielä EFROn väelle tätäkin kautta, jos joku sattuu lukemaan. Viimeisenä aamuna oli oikeastaan melko haikeaa kävellä platan yli koneelle, todennäköisesti en ehdi mopon kanssa enää Rovaniemelle kurssin aikana koska päällikkölentoja on sen verran vähän jäljellä.
Suunnitellessani paluulentoa periferiaan, eli Helsinkiin, eläkkeellä oleva isäni pyysi päästä mukaan. No mikäpä siinä, pitkä istunto ahtaassa koneessa mutta onpa ainakin juttuseuraa ja kartanpitäjä.
Lähdimme Rovaniemeltä maanantaiaamuna, ensimmäinen etappi oli Oulu jossa tankit täyteen ja pieni loikka Ylivieskaan lounastauolle ja tuttavia tapaamaan. Ylivieskasta suunta kohti Jyväskylää, välillä läpilasku Kivijärven kentälle ja siitä kohtalaisen vilkkaasti liikennöidylle (ilmavoimien Vinkat lähtivät juuri harjoituskierrokselle) Tikkakoskelle tankkaamaan ja taukoilemaan. Jyväskylästä vielä mutka Halliin läpilaskua varten ja siitä Malmille. Reissulta tuli taas muutama uusi täppä valloituskarttaan sekä roppakaupalla kokemusta.
 |
| Äijän kanssa perillä Malmilla. |