Tänään tuli kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun kotiuduin Kauhavalta. Ikimuistoinen, monella tavalla helpottava mutta myös kovin haikea päivä. Viimeiset ryhmäposeeraukset Fouga-patsaiden juurella, reservin ensimmäinen jalkamarssi rautatieasemalle vailla tarkkaa tietoa tulevasta… ja pitkä matka kotiin videovaunussa, jonka elokuvat olivat yhtä huonoja kuin aina ennenkin.
Välillä on kaduttanut, välillä ei. Juuri nyt kuitenkin tuntuu, että aika on mennyt kuten pitikin.
Päivämäärä 13.5. oli kurssin loppuvaiheilla reserviin siirtyvien tunnuslause: aina jos jokin asia otti päähän, todettiin vain ”kolmastoista viidettä”, viitaten silloin koittavaan kotiutumiseen.