Parisuhdeaikaa ja ikimuistoiset bongaukset

Jokainen ruuhkavuosia elävä tietää, että lasten, työn, harrastusten, ja kaiken muun oheistoiminnan yhteyteen on välillä vaikeaa saada mahtumaan kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa – arkea meilläkin, vaikka olen ollut koko talven kotona etäopintojen parissa. Tilanteen korjaamiseksi vietimme sunnuntaina vaimoni kanssa viisi tuntia lentävässä säilykepurkissa (+ tankkaustauot päälle), mikä oli pisin kahdenkeskinen ajanjakso ainakin vuoteen.

Suomen muotoisen järven päällä (Neitokainen, Kittilä)

Lentoretki suuntautui pohjoiseen, tavoitteena oli valloittaa Suomen pohjoisin säännöllisesti liikennöity kenttä Ivalo (EFIV) ja bongata samalla legendaariset Jäkäläpään (EFJP) sekä Martiniiskonpalon (EFMP) tunturikentät, suljettu Vuotso (EFVU) ja mahdollisesti tehdä läpilasku Pokkaan (EFPA). Alkuperäinen reittisuunnitelma meni vielä aamulla uusiksi kun Ivalon NOTAM kertoi paikallisen bensapumpun olevan epäkunnossa – suoran lennon sijaan piti käydä vielä paluumatkallakin Kittilässä tankkaamassa. Maisemat olivat komeat, retkieväät maistuivat ja etsityt tunturikentät löytyivät, joten reissu oli kokonaisuudessaan huikea menestys vaikka Pokassa ei pokka riittänyt läpilaskuun kiitotiellä olevien kinosten vuoksi.

Ivalossa oli sangen rauhallista.

Jäkäläpää. Nuolen osoittama punainen täplä on EFJP:n kotimaan terminaali.

Kaikki kentät Kajaanin pohjoispuolella on tämän lennon jälkeen vähintään bongattu, prosenttilukema koko Suomen osalta on nyt 70.

Matkalla pohjoiseen

IR-simulaattorikoulutuksen alku viivästyi hieman joten nyt on hyvää aikaa lentää PIC-lentoja vähemmäksi. Kuten edellisestä postauksesta voi päätellä, sain luvan hakea koululta koneen taas Rovaniemelle.

Koska rakkaassa kenttienvalloituskartassani oli iso tyhjä alue Savossa, suunnittelin menomatkan maisemareittiä Kuopion kautta. Kuopiossa odottikin hauska yllätys rullattuani tankkauspaikalle: juuri kun astuin ulos mopo-Cessnastani, ilmavoimien Hornet lähti viereiseltä kiitotieltä ja veti tankkauspaikan kohdalla sauvan takatoppariin. 

Tankkausoperaatio keskeytyi hetkeksi kun tajusin, että kyseinen HN lähti harjoittelemaan näytössooloa siihen kentän päälle ja minulla oli aitiopaikka. Jyhmeää. Siinä muistui taas mieleen mitä eroa on, että asennetaanko lentokoneeseen moottori vai moottoriin lentokone.

Saatuani koneen ja itseni tankattua matka jatkui kohti Oulua, parin pikku mutkan kautta – tällä alueella on pikkukenttiä aivan vieri vieressä joten eipä muuta kuin karttaan lisää täppiä. Tein matkalla läpilaskut neljälle pikkukentälle, viideskin oli jo kosketusta vaille valmis mutta tein ylösvedon nähdessäni kiitotien olevan huonossa kunnossa.

Oulussa vielä varmuuden vuoksi tankit täyteen ja reilun tunnin loikka ”direct Rovaniemi” – tämä on muuten kohtalaisen puuduttava pätkä, kun muutaman tuulimyllyn lisäksi näkyy vain turvesuota, tavallista suota, sekä metsää. 

Koko matka Helsingistä Rovaniemelle kesti tällä kertaa 8 tuntia joista ilma-aikaa oli 5:40 – tuollaisen reissun jälkeen on aika uupunut olo mutta matkalla jotenkin ihmeesti jaksaa. Ilmeisesti lentäminen on vielä sen verran jännittävää hommaa, ettei väsy rupea painamaan samalla tavalla kuin autoa ajaessa.

Mitäs minä nyt teen?

Huh, mikä tunne! Tulin juuri Traficomilta, jossa suoritin IR-teoriakokeet eilen ja tänään – tulokset 89-100 % (ka. 93%) eli kaikki seitsemän ainetta menivät kerralla läpi.

Viimeiset neljä kuukautta ovat menneet tiukasti näihin sessioihin valmistautuessa joten nyt on oikeastaan vähän tyhjä olo, kun huomenaamulla ei tarvitse kirjautua Aviationexam.comiin ja ruveta naputtelemaan harjoituskysymyksiä läpi. Tulihan niitä sellaiset 11 000 kappaletta jo käytyäkin.

Ei lukeminen toki tähän lopu, seuraavaksi alan tutustumaan Piper Arrowin sielunelämään IR-lentovaiheen lähestyessä ja aika pian sieltä ovat myös massiiviset ATPL-teoriat tulossa vastaan. Nyt on kuitenkin yksi merkittävä virstanpylväs saavutettu minkä juhlistamiseksi ajattelin ottaa loppupäivän rennommin – ehkä vähän vain silmäillä Piperin ohjekirjaa, tai katsoa pari YouTube-videota aiheesta.