Kerrottakoon heti alkuun henkeään pidättäville läheisilleni, että tekstin inspiraationa ei ole läheltä piti -tilanne.
Picittelyjakso kotinurkilla alkaa olla lopuillaan tältä syksyltä. Vaarojen ja tuntureiden väistely vaikeutuu kelien huonontuessa ja koska ylihuomenna pitää muutenkin käydä koululla (yölentoteoriat), niin lennän koneen huomenna takaisin Malmille.
Tällaiseen keliin ei ole mopolla asiaa. |
Olen törmännyt useammassakin lähteessä tutkimusperusteiseen tietoon, että lentäjällä on suurin riski joutua onnettomuuteen, kun tiimaa on kertynyt n. 40-250 tuntia. Minulla on tällä hetkellä kokonaistiimaa reilut 120 tuntia. Olen siis varsin tukevasti tuon riskialueen sisällä ja alan ymmärtää, miksi tämä vaihe on vaarallinen.
Pidän itseäni täysin aloittelijana ilmailun saralla mutta nyt kun lentoja on ollut lyhyen ajan sisällä kohtalaisen paljon, on perustoimista alkanut tulla rutiineja. Rutiinit ovat sekä hyvä että huono juttu – rutiiniksi muodostuneiden toimenpiteiden suorittaminen on sujuvaa ja vapauttaa kapasiteettia muihin tehtäviin mutta samalla on vaara, että rutiinitehtäviä tulee hoidettua puolivillaisesti jolloin jotain voi jäädä huomaamatta.
Vielä rutiineitakin pelottavampi tekijä on ajoittain pintaan pyrkivä kuvitelma, että osaisin nykyisen lupakirjani sallimat hommat. Okei, minulla on PPL-lupakirja eli viranomaisen mielestä osaan riittävästi, että voin toimia ilma-aluksen päällikkönä ilman valvojaa. On kuitenkin tärkeää tehdä ero riittävän ja hyvän osaamisen välille – onneksi koulutukseemme sisältyy tämä pakollinen harjoittelujakso, jossa tuota riittävän ja hyvän välistä rakoa pääsee kuromaan kiinni.
Ihan ensimmäisestä tutustumislennosta näihin itsenäisen harjoittelun matkalentoihin olen oppinut jotain uutta joka ikisellä lennolla, ja aika usein vähän kantapään kautta. Kun jaksaa tarkkailla ja analysoida omaa toimintaansa niin noista kantapäätilanteista saa aina hyvän muistutuksen, että opittavaa on vielä paljon. Eihän lentäminen mitään yli-ihmisten hommaa ole mutta lajia kohtaan pitää olla nöyrä, koska virheet voivat käydä hengen päälle.
Trafin PPL-koekysymyspankissa on eräs periaatteessa yksinkertainen mutta todella hyvä kysymys, jota olen ajatellut monesti nyt kun sukulaisten ja ystävien kanssa on sovittu lentoja. Oikea vastaushan on helposti pääteltävissä mutta asennekasvatuksena tämä on loistava:
Olet suunnitellut ottavasi pari kaveria mukaasi lennolle. Ajankohtana, jolloin olitte sopineet lentävänne, sääolosuhteet ovat marginaaliset ja kiitotiellä puhaltaa voimakas sivutuuli. Pätevänä riskin arvioitsijana, minkä seuraavista päätöksistä teet?
- Lennät lennon suunnitellusti, koska lentosuunnitelmassa pysyttäytyminen on aina järkevää, jos vain suinkin pystyt.
- Jatkat lennon suorittamista suunnitellusti, sillä tämä on hyvä tilaisuus harjoitella lentämistä vaikeissa olosuhteissa.
- Ennen kuin arvioit tilanteen itse, kysyt ystäviltäsi, että ovatko he valmiit lentämään kyseisissä olosuhteissa.
- Muutat lennon ajankohdan, siitäkin huolimatta, että ystäväsi pettyvät.
Teorioissa käytiin muutamaankin otteeseen läpi sitä, että kova into ja/tai sosiaalinen paine lähteä lennolle voi ajaa ottamaan tarpeettomia riskejä. Koululta on onneksi annettu hyvät työkalut turvallista harjoittelua varten; toimintakäsikirjassa määritellyt sääminimit ovat hieman tiukemmat kuin lupakirjan sallimat ja itsenäisetkin lennot pitää käydä etukäteen läpi päivystävän opettajan kanssa. Pelivara turvalliseen päin on aina hyvä juttu ja kun sää tai jokin muu muuttuja arveluttaa, on tosi mukavaa saada kokeneemman mielipide asiaan.
Listaan tähän loppuun muutaman kuulemani ilmailuviisauden, joita olen kirjannut henkiseen huoneentauluuni. Toivottavasti näistä on apua jollekin muullekin aloittelevalle – tai kokeneellekin – pilotille.
- On parempi olla maassa toivoen olevansa ilmassa, kuin toisin päin.
- Maailman hyödyttömimmät asiat ovat takana oleva kiitorata, yläpuolella oleva korkeus ja kentällä oleva polttoaine.
- Ylösveto on aina oikea ratkaisu.
- Valmiita lentäjiä on vain hautausmaalla.
Tuleeko mieleesi muita viisauksia? Kerro kommenteissa niin täydennetään listaa.
Näin erään lennonvalmisteluhuoneen seinällä niin hyviä elämänohjeita, että pitää täydentää muutama tänne:
– Jokainen lentoonlähtö on vapaaehtoinen. Jokainen lasku on pakollinen.
– Jos olet epävarma, säilytä korkeus. Kukaan ei ole koskaan törmännyt taivaaseen.
– Opi toisten virheistä. Et tule elämään riittävän kauan tehdäksesi ne kaikki itse.
– Hyvä harkintakyky tulee kokemuksesta. Kokemus karttuu huonosta harkintakyvystä.