Lensin eilen PPL-koulutusvaiheen viimeisen keikan, joka oli kertauslento lupakirjaan vaadittavassa lentokokeessa vaadittavista asioista. Syksyn alku näkyy: vaikka keli oli kesäisen lämmin niin keskellä päivää tuli mereltä matala pilvi, jonka vuoksi jouduimme lykkäämään lähtöä pari tuntia. Lykkäyksen myötä jälkeeni suunnistusreissua suunnitellut kurssikaveri joutui valitettavasti siirtämään lentonsa myöhemmälle.
Edellisestä kerrasta oikealla lentokoneella ehti kulua tasan viikko ja olo oli vähän ruosteinen – kertaus tuli siis ihan tarpeeseen. Ei siellä mitään täysin fataalia virhettä sattunut mutta suunnistus ja osa toimenpiteistäkin tuntui poikkeuksellisen työläiltä, minkä lisäksi pieniä virheitä (eli oppia) tuli siellä ja täällä. Toivottavasti perjantaille suunniteltu koe onnistuu kelien puolesta, etten ehdi ruostua uudestaan. Nyt vähäisellä kokemuksella tauot lentämisessä näkyvät yllättävän nopeasti, kun tekemiseen ei vielä ole kovan luokan rutiinia.
Tässä PPL-osion loppuvaiheilla on ollut aika paljon odottelua ja kyttäilyä, minkä ansiosta olen ehtinyt tehdä pieniä tuntitöitä vanhalle työnantajalleni – pienikin palkkatulo on hyvin tervetullut lisä opiskelija-arkeen ja kuluuhan siinä aikakin paremmin. Näin jälkikäteen ajateltuna oli hyvä ratkaisu, etten tarjoutunut ottamaan oheistöitä aiemmin koska silloin olisi ollut vähän liikaa hommaa vuorokauden tunteihin nähden.
Jos kaikki menee kuten Strömsössä, niin julkaisen perjantaina lentokoekokemusta ja tulevaa PPL-lupakirjaa hehkuttelevan tekstin. Toinen vaihtoehto on, että homma siirtyy kelien vuoksi myöhemmäksi. Kolmas vaihtoehto on, että mokaan jotakin uusinnan arvoisesti – tätä en pidä kovin todennäköisenä mutta kaikkihan on mahdollista.
Tsemppiä lentokokeeseen! Toivotaan, että kelit suosivat. Odotan innolla lupakirjahehkutuspostausta 🙂