Itsenäisen lentoharjoittelun vaihe alkoi saatuani PPL-lupakirjan pari viikkoa sitten. Ihan ensimmäisen reissun kävin yksin mutta koska näille lennoille saa ottaa kyytiläisiä, otin heti toiselle keikalle mukaan Finnairilla perähenkilönä työskentelevän ystäväni – kokeneempi kuski matkustajana voi antaa hyviä vinkkejä aloittelijalle.
Suunnittelimme reitiksi Malmi-Hanko-Turku-Kiikala-Malmi, Hankoon sekä Kiikalaan läpilaskut ja Turussa tankkaukset miehistölle sekä koneelle. Päivän oppimistavoitteena oli päästä lentopinnoille (yli 5000 jalkaa) ja hoitaa asianmukaiset asioinnit tutkalennonjohdon kanssa. Lentopinnoilla pörräämistä ei ehditty koululentojen aikana harjoitella joten siihen oli nyt hyvä tilaisuus, kun vieruskaveri pystyi tarvittaessa neuvomaan.
Lensimme ensin Helsinki-Vantaan lähestymisalueen alapuolella ja Kirkkonummen jälkeen huutelin Vantaan tutkalle, että Oscar-Victor-Papa, request flight level eight-five. Tutkalennonjohtaja aivan selvästi h i d a s t i puhetahtiaan kun koneen rekisteritunnuksesta ja lentosuunnitelmasta päätteli, että siellä on vähän kokemattomampi pilotti liikenteessä. Lyhyen odotuksen jälkeen saimme ensin luvan nousta 3000 jalkaan, heti perään 5000 jalkaan, ja ennen kuin mopo-Cessna ehti kiivetä selvitysrajalle asti, saimme jo selvityksen pyytämälleni pinnalle 85 eli n. 2500 metrin korkeuteen.
Eihän siinä matkanteon kannalta mitään järkeä ollut mutta tulipa harjoiteltua, ja tiimaahan minä tässä vaiheessa tarvitsen enkä maileja. Vastatuuli Hankoon mennessä siellä ylhäällä oli 50 solmun luokkaa ja matkanteko mateli. Juuri kun olin päässyt tavoitekorkeuteen ja vähän tottunut ohjaamaan konetta siellä (ohjaintuntuma muuttuu yllättävän paljon ilman ohentuessa), alkoi Vantaan lähestymisalueen ulkoraja lähestyä. Olin juuri haukannut suun täyteen matkustamohenkilökunnan tarjoamasta suklaapatukasta kun lennonjohto kutsui, aikomuksenaan ohjeistaa meidät vaihtamaan Tampereen eli aluelennonjohdon taajuudelle.
Unable to… (omnomnom) …contact Tampere… (omnom) …beginning… (nielaisuääni) …descent to Hanko now, Oscar-Victor-Papa.
Kyseisen koneyksilön radio ei ollut minulle entuudestaan kovin tuttu enkä siinä eväät suussa yllätettynä hoksannut, että viritysnupista pitää vetää saadakseen nyt tarvittavan 25 kilohertsin taajuusvälin käyttöön. Pyörittelin hetken aikaa nuppeja ja kun ei tärpännyt, tuumasin paremmaksi ilmoittaa, että lähdemme liukumaan pois täältä valvotusta enemmän sählingin välttämiseksi…
Kokemusta kertyi roppakaupalla eli kaikkiaan hieno reissu. Tutkan kanssa asiointiin tuli sen verran varmuutta, että suunnittelin huomiselle lennolle vähän pidempiäkin pätkiä valvotussa ilmatilassa (enkä siis yritä kiertää kaikkia valvottuja, kuten aiemmin oli suuri kiusaus).
Jos kaikki menee suunnitellusti, lennän huomenna yhden koulun koneista Rovaniemelle ja operoin pari seuraavaa viikkoa sieltä käsin. On äärimmäisen miellyttävä ajatus päästä elämään normaalia perhearkea: yöt omassa sängyssä, lapset kouluun sekä tarhaan ja siitä sitten päiväksi lentelemään – ihan kuin kävisi päivätyössä.