Tuulirako ja täyttymys

Maanantai: suunnistuslaskelmat, painolaskelmat, säät, notamit ja lentosuunnitelma valmiiksi. Aamupäivälle suunniteltu lento peruuntui lähestyvän sadealueen vuoksi, kyttäilin päivän kentällä mutta eipä tärpännyt.

Tiistai: suunnistuslaskelmat, painolaskelmat, säät ja notamit valmiiksi, lentosuunnitelmaa laatiessa keli alkoi epäilyttää ja tarkistin tuulet uudestaan – anemometri on armoton. Kyttäilin päivän kentällä mutta eipä tärpännyt vieläkään. Lennonvalmisteluhuone tuli siivottua ja lueskelin toki vähän teoriaakin.

Keskiviikko: kurssikaveri pääsi aamulla vastaavalle matkalennolle mitä minä olen kyttäillyt, joten keli vaikutti lupaavalta. Suunnistuslaskelmat, painolaskelmat, säät, notamit ja lentosuunnitelma valmiiksi. Konetta edelliseltä lennolta odottaessani tuuli kääntyy suoraan sivuun ja voimistuu sen verran, että oppilaalle sallittu kahdeksen solmun sivutuulikomponentti ylittyy taas – pääsen perumaan lähetettyä lentosuunnitelmaa jo toisen kerran tälle viikolle. Täytyy myöntää, että sanoin ruman sanan ääneen.

Ennuste antoi toivoa paremmasta joten jäin taas kentälle kärkkymään – silloin kun olen Helsingissä niin lentäminen menee kaiken muun edelle, eli sorit J:lle kun jouduin siirtämään illaksi sovitun turinatuokion. Tällä kertaa odottaminen kannatti: tuuli kääntyi enemmän kiitoradan suuntaiseksi jolloin sivutuulikomponentti asettui sallitun enimmäisarvon alapuolelle, ja sain lopulta lähtöluvan.

Lennon pahimmat virheet sattuivat ennen moottorin käynnistämistä, mikä on ehdottomasti paras paikka mokailla jos sellaista haluaa harrastaa: jatkossa muistan varmistaa, veikö edellinen käyttäjä virta-avaimen ja headsetin hallille vai ovatko ne koneessa odottamassa. Kun avainepisodi saatiin hoidettua niin itse lentoon olen tyytyväinen, suunnistus onnistui aika mukavasti ja hienon reissun kruunasi yksi parhaista laskuista, mitä olen tähän mennessä tehnyt.

Jo sinänsä nautinnollisen yksinsuunnistuksen riemua vielä vahvisti se, että sitä joutui odottamaan niin pitkään – hymy ei ole hiipunut vieläkään, vaikka moottorin sammuttamisesta on kulunut jo pari tuntia.

Lentämiseen jää koukkuun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *