Opiskelua, kokeita, arkea

Meneillään olevan PPL-osion* teoriavaihe sisältää yhdeksän ainekohtaista koulun koetta joiden jälkeen tehdään vielä virallinen Trafin koe, jossa mitataan kootusti kaikkien osa-alueiden hallintaa. Kokeet tulevat aika nopealla tahdilla, viimeisestä oppitunnista kokeeseen on tähän mennessä ollut keskimäärin 2-3 päivää eli luettavaa riittää käytännössä koko ajan. Tällä hetkellä seuraava koe on ”vasta” maanantaina (kirjoitan tätä torstaina), joten rohkaistuin huilaamaan yhden blogipostauksen verran kun huomenna ehtii junassa lukea hyvän tovin.

*) PPL = yksityislentäjän lupakirja, ensimmäinen lentolupakirja jonka suoritamme koulutuksen alussa.

Jo legendaariseksi muodostunut Trafin kysymyspankki on tullut tutuksi kokeisiin valmistautumisessa. Suomenkieliset kysymykset on käännetty toisesta kielestä ja välillä tulee vastaan käännösvirheistä johtuvia päättömyyksiä, mutta ovathan nuo kysymykset ihan oma taiteenlajinsa muutenkin – eräs teoriakouluttaja sanoi osuvasti, ”valitse se, mikä on vähiten väärin tai eniten oikein”.

Vaikka kysymykset välillä ovat mitä ovat, on harjoituskokeiden tekemisestä ollut ainakin minulle paljon hyötyä – siellä huomaa hyvin, että mitkä asiat ovat huonosti hanskassa ja niitä tarkistellessa tieto painuu paremmin mieleen kuin monotonisesti lukemalla. Toki harjoituskokeissa ei kysytä ihan kaikkea mitä lentäjän on tarpeen tietää, joten myös perinteisellä pänttäämisellä on sijansa.

Ensimmäisten kolmen viikon aikana ei ole tarvinnut kärsiä vapaa-ajan ongelmista ja tuskin tarvitsee myöhemminkään ainakaan teoriakauden aikana. Nyt kun kämppä alkaa olla (spartalaisesti katsottuna) täysin varusteltu, alkaa Helsingin-päiville muodostua selkeä rytmi:

  1. herätys
  2. aamupala
  3. koululle
  4. oppitunteja
  5. lounas
  6. oppitunteja
  7. kämpälle
  8. päivällinen
  9. opiskelua
  10. puhelut kotiin
  11. lenkki
  12. suihku
  13. iltapala
  14. opiskelua
  15. nukkumaan

Mitäpä muuta kasvava lentopoika tarvitsee?

Viikonloput olen pyrkinyt pyhittämään perheelle. Se on onnistunut aika hyvin, koska arki-iltoina ja matkustaessa ehtii lukea sen verran varastoon, että viikonloppuna riittää enimmillään parin tunnin kertailu tärkeimmistä asioista ja kirjat voi muuten pitää laukussa.

Kokonaisuutta ajatellen kaikki sujuu jopa paremmin, kuin osasin ennakkoon toivoa. Perhe-elämä toimii yllättävän kivuttomasti, videopuhelut pitävät pahimman ikävän aisoissa ja viikonloppuna iskä saa sitten huomiota koko viikon edestä. Opiskelu on juuri niin mielenkiintoista kuin odotinkin joten aamulla herää erittäin mielellään, kun tietää mitä on päivän ohjelmassa.

Ensimmäiset ensimmäiset

Ensimmäinen yö opiskelutukikohdassa sekä pari ensimmäistä koulupäivää ovat jo takana ja nyt niitä ensimmäisiä vasta rupeaakin tulemaan – ensimmäisiä tunteja milloin mistäkin oppiaineesta, ensimmäinen reissu viikonlopuksi kotiin, ensimmäiset tentit, ja reilun kuukauden päästä myös ne ensimmäiset lennot.

Teoriaopettajamme aloitti toisen koulupäivän kertomalla, että tänään käsiteltävä aihe (ilmailulaki) on kaikista kuivin juttu koko lentäjäkoulutuksessa. Tuntui siltikin kiinnostavammalta kuin yksikään luento yliopistoaikana, joten fiilis jatkoa ajatellen on erittäin jees. Voisin jopa sanoa, että aivan käsittämättömän siistiä olla juuri tässä, tehdä juuri näitä juttuja.

Asettuminen uusille nurkille sujuu ihan hyvin, löydän jo ilman karttaa lähikauppaan ja oma rappu rupeaa näyttämään tutulta. Huone on askeettinen ja sellaiseksi se jääkin – study, eat, sleep, repeat on Helsingissä vietettävän ajan motto.

Nyt pikku lenkille ja sen jälkeen kertaamaan päivän opintomateriaaleja.

Muuttokuorma käsimatkatavarana

Hyppään aamulla lentokoneeseen ja koska ensimmäinen ohjelmanumero on avainten haku HOASin toimistolta keskustasta, pakkaan mukaan vain kriittisimmät tavarat joilla selviää ensimmäisestä viikosta.

Sänky, pöytä ja työtuoli on hankittu tulevilta naapureilta. Tyynyn ja peiton tilasin verkkokaupasta, ne odottelevat noutajaansa lähipostissa. Syömiset hoituvat alkuvaiheessa luolamiestyylillä suoraan purkista, joten vaihtovaatteiden lisäksi mukana ovat vain juoksuvehkeet sekä tietokone.

Tällä varustuksella ensimmäinen viikko voi olla aika primitiivinen elämys. Helsingissä on tarkoitus oleskelun sijaan opiskella, joten ylimääräiset mukavuudet olisivatkin vain turhaan kilpailemassa huomiosta.

Vanhasta muistista?

Kurssin alkaessa ehtii tulla kuluneeksi 14 vuotta siitä, kun viimeksi ohjasin lentokonetta.

Aiemmasta kokemuksesta on varmasti hyötyä opinnoissa mutta nöyrästi täytyy lähteä liikkeelle. Tauko on ollut niin pitkä, että on käytännössä aivan sama onko tiimaa taskussa 0 vai 25 tuntia.

Odotan mielenkiinnolla, että miten kurssikaverit suhtautuvat oletettavasti loppukesästä tapahtuvaan neljänteen* yksinlentooni – tuleeko perinteiden mukaisesti kylpyhommia kun kyseessä on kuitenkin ensimmäinen soolo siviilikoneella?

*) Ensimmäinen ja kolmas yksinlento Vinkalla EFKA-EFKA, toinen kurssikavereiden heittämänä varuskunnan paloaltaaseen.